Toimittaja: Kaisu Niska

Yritän nukkua. Selkäni takaa kuuluu kuorsausta. Vähän ajan kuluttua kuorsaus lakkaa ja nukkuja vaihtaa asentoa. Minua potkitaan.

Käännyn toiselle kyljelleni ja otan Tikrun kainalooni. Siinä se saa tuhista, nenä vasten kämmentäni. Pian minullakin tulee uni.

Yöllä herään, kun Tikru vinkuu vaativasti vieressäni. Se on jossakin vaiheessa tullut pois peiton alta ja haluaa nyt takaisin. Nostan peittoa ja koira livahtaa sen alle, käpertyy vasten kylkeäni nukkumaan. Syvä huokaus, jatketaan nukkumista.

Aamulla herään ja totean, että vierestäni on siirrytty sohvalle. Sieltä kuuluu vinkunaa - äiti, herää jo!

Päätän nousta ylös ja koira loikkaa vauhdikkaasti sängylle. Noustuani koira asettuu peiton päälle kerälle. Vedän peittoa tyynyn päälle ylös saakka, ja koira jää siihen nukkumaan.

Vaikka sillä hetki sitten oli hoppu ja hätä saada minut herätettyä, yhtäkkiä sillä ei ole hoppu mihinkään. Paitsi jatkamaan unia.

Aamukahvit juotuani päätän, että nyt lähdetään käymään vähintäänkin pihalla tai ehkä jopa postilaatikolla. Otan kaulapannan ja lähestyn koiraa; laitetaas tämä ja lähetään ulos…

Koira painaa päätään tiukemmin tyynyyn ja sulkee silmät.

Minua meinaa naurattaa.

Kyselen, eikö pojalla ole tarvetta lähteä pissalle. Lähettäiskö kuitenkin?

Jokaiseen kysymykseen tulee vastauksena pieni hännänheilahdus, mutta pää pysyy tyynyssä tassujen suojassa.

Lopulta koira haukottelee ja suostuu nousemaan ylös. Laitan pannan sen kaulaan ja lähden ovelle.

Tikru rynnistää täyttä vauhtia ruokakupille napsimaan kuivaruokanappuloita. 

Sitten se tulee juosten ovea kohti, mutta jarruttaa ja alkaa kääntyillä etsivästi. Missä se on, missä se on?

Arvaan, että se etsii taas pehmoleluaan, jonka se välttämättä haluaa mukaansa ulos. Aina aamulla, mutta usein myös päivällä lenkille lähtiessä.

Kerron Tikrulle, että lelu taitaa olla kuistissa, sinnehän se itse sen iltasella jätti. Koira ymmärtää ja on heti valmis rynnistämään kuistiin saakka. Siellä se nappaa pehmolelun hampaisiinsa ja naksuttelee lelun vatsaa; siitä pitäisi kuulua vingahdus, mutta enää se ei aina toimi. 

Pehmolelu mukanaan koira käy kanssani postilaatikolla ja onnistuu tekemään kakka-asiatkin pehmolelua suussa pidellen. Sitten palataan takaisin.

Pehmolelu unohtuu taas kuistiin.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy