Toimittaja: Minna Siilasvuo

Tähän aikaan vuodesta karkaan metsään aina kun voin. Minulla on mukanani perusvarustus, johon kuuluu sienikori ja -veitsi. Korissa on yleensä myös rasia, johon voin poimia mustikat aamupuuroa varten, mikäli sinisenä houkutteleva pöheikkö osuu kohdalle.

Metsäretkeni eivät ole yleensä kovin tuottoisia, sillä olen oppinut aiemmista vuosista jotakin. En enää kerää koria kukkuroilleen, vaan yritän pitää mielessäni elämän karut tosiasiat. Lähinnä siis sen, että sienille pitää jaksaa tehdä jotakin kotona, ja riittäviä yöunia kannattaa tavoitella.

Vaikka minulla on aina tuomisinani saalista, menevät metsäretkeni ehdottomasti enemmän mieltä viihdyttävän samoilun kuin hyötyliikunnan puolelle. Täytyy tosin todeta, että henkisen hyvinvoinnin metsästyksessä otetut askeleet ovat epäilemättä hyötyliikuntaa, joskaan tulokset eivät ole kovin helposti mitattavissa.

Minulle oikea metsä on mäntymetsä. Sellaisessa olen viettänyt lapsuuteni kesät ja osin talvetkin. Aurinkoisessa mäntymetsässä on aito kesän tuoksu. Juuri se, mistä tulevat mieleen lapsuuden huolettomat päivät.

Syksyllä mäntymetsä tarjoaa nähtävää, haisteltavaa ja poimittavaa. Ikä ja kangistuminen ovat tuoneet tullessaan harmittavia rajoituksia, jotka estävät minua nauttimasta metsästä täysipainoisesti. En nimittäin tahdo päästä ylös, jos istun maahan… Täytyy jo etsiä sopivan korkea kivi tai kanto.

Talvella metsässä pitää mielestäni makoilla. Tämä johtunee siitä, etten ole erityisen liikunnallinen, enkä ollut sitä nuorenakaan. Metsässä hiihtäminen tai lumikenkäily, saati sitten metrisessä hangessa kahlaaminen ylittävät minun kykyni.

Sen sijaan lumihangessa makaaminen on mahtavaa! Se edellyttää tietysti asianmukaista pukeutumista, mutta mikä on hienompaa kuin maata metsässä, katsoa taivaalle kurkottavia mäntyjä ja haistella talvisen metsän tuoksua?

Siinä on ikävä kyllä sama varjopuoli kuin maahan istumisessa kesällä. Miten ihmeessä sieltä pääsee ylös?

Talveen on vielä pitkä aika ja metsässä on ihanan lämmintä. On siellä kyllä sääskiäkin, enemmän kuin varmaan viitenä viime vuotena yhteensä. Niidenkin kanssa pärjää.

Vielä muuten ehtisi ilmoittautua samoilun maailmanmestaruuskisoihin. Ei varmaan olisi yhtään hullumpaa pyrkiä MM-tasolle omassa lempilajissaan.Olenhan minä sentään harjoitellut!

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy