Toimittaja: Kaisu Niska

Tähän aikaan kesästä me suomalaiset, tai ainakin me lappilaiset ihmiset, saamme yleensä erään kuumetaudin tartunnan. Tauti on suhteellisen vaaraton ja lyhytaikainen, kestää ehkä viikon, parhaimmillaan kaksi, mutta joillekin se voi koitua kohtalokkaaksi.

Tänäkin kesänä uutistietojen mukaan jo 85 ihmistä on kadonnut hillasoille. Suurin osa kadonneista on löydetty väsyneinä, mutta muuten kunnossa, mutta Oulun poliisin alueella oli tiistaina etsitty hillastajaa jo kolmatta päivää. 

Hillakuume ei kuitenkaan iske kaikkiin, ei edes kaikkiin sellaisiin, jotka kuitenkin mielellään syövät hilloja. 

Minulla hillasuosta tulevat mieleen erityisesti sääsket ja mäkäräiset ja kuuma auringonpaiste, jano ja väsymys ja kumisaappaiden uppoaminen pehmeään suohon. Toki mieleen tulevat myös hillat ja huumaavan ihana suon ja suopursujen tuoksu, mutta koska en muista pystyneeni niistä kovin paljoa sääskien kuppaamiselta nauttimaan, niin tämä mielikuva jää vähemmälle.

Siksipä turvaudun tuon kultaisen marjan hankkimisessa niihin, jotka ahkeroivat hillasuolla ja raskivat myydä osan saaliistaan toisille. Onneksi heitäkin riittää.

En mieli myöskään mustikkaan, sillä sielläkin riittää kaikenmoisia itikoita ja syöpäläisiä minulle liiaksi asti. Havaitsin kuitenkin juuri tänä aamuna maantiellä asfaltissa mustikansinisen läiskän, merkki siitä, että linnut ovat aloittaneet mustikoiden nauttimisen ja mustikka alkaa olla kypsää.

Puolukkaa voisin jo ajatellakin lähteväni poimimaan. Silloin alkavat syksyiset, kuulaat päivät, jolloin sääsket eivät enää haittaa ja ilmakin on tarpeeksi viileää, jotta poimiessa ei tule tuskanhiki.

Jostakin syystä olen kyllä viime vuosina hankkinut myös puolukkani ostamalla ahkerammilta poimijoilta.

Mitähän siitä pitäisi ajatella? Laiskuutta vaiko oikeasti sitä, ettei metsään ole ehtinyt?

Onhan sitä jo tähän ikään mennessä – siis eläkeikä tässä jo pian kolkuttelee – saanut kroppaansa kaikenlaista vaivaa ja kremppaa, kai nekin jotakin merkitsevät?

Merkitseväthän ne, kun antaa merkitä. 

Mutta kuinka ollakaan, taas tänään hillasoille suuntaavat reippaasti minua vanhemmat mummot ja papat ja keräävät sieltä soiden kultaa ämpärikaupalla niin itselleen kuin meille nuoremmillekin.

Ei siis ikä, vaan joko oikeasti kiire tai...

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy