Toimittaja: Idalotta Nousiainen

Oletko huomannut, että opittuasi uuden asian törmäät siihen lähitulevaisuudessa tuon tuosta? Eikä sen tarvitse olla edes oppimista. Riittää, että se on asia, johon olet viime aikoina kiinnittänyt paljon huomiota.

Minulle juuri nyt resonoi onnellisuus. Tai pikemminkin onnettomuus. Koska asia ja ilmiö sen ympärillä ovat pyörineet mielessäni, olen tietysti löytänyt tieltäni useita onnellisuuteen liittyviä tekstejä ja mietteitä.

Viimeisimmän niistä luin Helsingin Sanomista. Se oli artikkeli siitä, kuinka menestyksen mittariksi on tullut onnellisuus. Ja jos ei oikeasti ole onnellinen, sitä pitäisi kuitenkin esittää.

Täydellisyyden tavoittelulla pyritään onnellisuuteen, mutta oikeasti ajaudutaan epätoivoon, koska ei pystytä täyttämään ympäriltä eikä itseltä tulevia vaatimuksia. Ilmiö on tuttu etenkin alle 40-vuotiaiden keskuudessa.

Minäkin tunnen useita nuoria, jotka käyttävät masennuslääkkeitä tai ovat sairastuneet syömishäiriöön, vaikka hyvinvointi yhteiskunnallisella tasolla onkin lisääntynyt.

Uskon, että sosiaalinen media lisää paineita olla onnellinen. Näemme siellä kuvia ja videoita muiden ihmisten parhaista hetkistä. Vertaamme omaa arkeamme toisten juhlahetkiin, ja menetämme kiitollisuuden. Kun menetämme kiitollisuuden, meistä tulee onnettomia.

Tänään minua harmitti linja-auton huono ilmastointi ja sotkuinen keittiö kotona. Mutta olisinko tuntenut onnellisuutta, jos ilmastointi olisi toiminut ja keittiö olisi ollut siisti?

Artikkelin mukaan tulisikin kysyä, mikä tekee onnelliseksi sen sijaan, että kysyisi, mikä tekee onnettomaksi. Sain äidiltäni lahjaksi onnellisuuspäiväkirjan. Siihen kirjataan päivittäin kolme asiaa, joissa on onnistunut tai joista on kiitollinen.

Tänään kirjoitan kirjaani, että tulin onnelliseksi tienvarsilla kasvavista kukista, lämpimästä kesäsateesta ja läheisistä ihmisistä.

Ihmiset tulevat onnellisiksi asioista, joita ei aina edes muista tapahtuneen. Ennemminkin niitä pidetään itsestäänselvyyksinä. Onnellisuuspäiväkirjassa luvataan, että vuoden kuluttua minulla on käsissäni maailman paras kirja, jos kirjoitan päivittäin.

Uskon siihen, vaikka loppujen lopuksi en tiedä onnellisuudesta muuta kuin sen, mitä siitä tunnen, näen ja kuulen. 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy