Toimittaja: Minna Siilasvuo

Tämän kevään aikana joka puolella on tehty digiloikkia, sekä pakosta että silkasta kokeilunhalusta syntyneitä. Koulunkäynti on muovattu uuteen uskoon, kokouksissa on istuttu entistä enemmän kotikonttorissa – siellä, missä työtkin on tehty – ja kulttuuritilaisuuksiin on osallistuttu kotisohvalla löhöten.

Muutokset eivät ole olleet pelkästään hyviä, eivätkä missään nimessä pelkästään huonoja. Ainoastaan digiloikan aiheuttajaa voidaan varmaan pitää melko yksiselitteisesti huonona asiana. Koronaa ei kai kaivannut kukaan.

Päätös avata koulut kahdeksi viikoksi ennen kesäloman alkua aiheutti paljon porua. Osa opettajista ei halunnut palata kouluun tartunnan pelossa. Samasta syystä osa oppilaista halusi jäädä kotiin. Iso osa molemmista iloitsi paluusta siihen, mikä muistuttaa etäisesti entistä normaalia.

Eläkeikää lähestyvä introvertti ei varmaankaan ole paras mahdollinen mittatikku maailman muutoksissa, mutta työnteon näkökulmasta olen nauttinut siitä, että yleisötilaisuuksia ei ole järjestetty.

Erilaisten tapahtumien peruuntuminen on aiheuttanut jossain määrin lisätyötä ja ennen kaikkea erilaista työtä, mutta aikaa on myös säästynyt. Ei ole tarvinnut ajella mihinkään, ja näillä etäisyyksillä lisäaikaa muuhun työhön voi jäädä monta tuntia viikossa.

Ehkä noin viiden vuoden kuluttua tiedämme, kuinka meidän kävi. Onnistuttiinko koronaan kehittämään rokote tai tehokas lääke? Jatkoiko tauti leviämistään vai hiipuiko vähitellen pois? Tuliko pelätty toinen aalto ja miten siitä selvittiin?

Näiden kysymysten suhteen voi toistaiseksi esittää vain arvailuja, mutta muissa asioissa voisi ehkä esittää myös varovaisia toiveita.

Kun monella alalla on nyt tehty huimia digiloikkia, osattaisiinko niiden parhaat puolet ottaa käyttöön tulevaisuudessa – ja pitää elävänä osana arkea, millaiseksi se sitten jatkossa muodostuukin? Kyllä kannattaisi!

Kun menin aikoinaan lukioon kotikylässäni, halusin ehdottomasti opiskella kieliä matemaattisten ja luonnontieteellisten aineiden sijaan. En ollut kauhean innoissani, kun tarjolla olevat vaihtoehdot olivat latina, fysiikka ja kemia.

Digiaikana voisin valita vaikka espanjan, japanin tai arabian. En ehkä valitsisi latinaa, mutta on pakko myöntää, että jopa kuolleen kielen opinnoista on ollut yllättävästi hyötyä elämässä. Ei oppi ojaan kaada…

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy