Toimittaja: Kaisu Niska

Tämän viikon maakuntalehti uutisoi, että Lapissa on tapahtunut viime päivinä useita ruohikkopaloja. Ne ovat saaneet alkunsa kulotuksesta.

Tällaiset kulotuksesta levinneet vahinkopalot ovat lehden mukaan jokakeväinen vitsaus Lapissa, mutta nyt niitä on sattunut lyhyen ajan sisällä jopa normaalia enemmän.

Tunnustan kuuluvani niihin lappilaisiin ja jokivartisiin, joiden sormet syyhyävät keväisin tulitikkuja raapimaan ja nenä haistelee kulotuksen ihania tuoksuja. Varmaankin tuo on lapsuudessa opittuja asioita, niin sanotusti jo äidinmaidossa imetty tapa tai himo, joka valtaa keväisin, kun kuiva ja pitkä kuloruoho paljastuu lumen alta.

En ole kuitenkaan päässyt toteuttamaan himoani kovinkaan usein, enää lapsuuden jälkeen. Toisella puolen Suomea syntynyt ja kasvanut mieheni ei ollut tottunut kulottamaan, eikä suostunut sitä minunkaan kanssani tekemään. Muistelen, että vain yhtenä keväänä sain hänet kulotustouhuun mukaan.

Kaikki sujui kyllä hyvin, mutta sen kerran jälkeen mieheni sanoi minulle vain, että senkus kulotat, mutta hän lähtee kylille, siinäpähän poltat sitten talon.

Minua harmitti, mutta yksin en tietenkään rohjennut alkaa.

Nyt sitten ei ole huonoakaan kulotuskaveria, joten en kulota, vaikka kuinka himottaisi. Muutamia kertoja olen sitten ulos mennessäni haistellut tuulta ja aavistellut, että jossakin kulotetaan, mutta yhtään kulottajaa en ole nähnyt.

Paloautoja sen sijaan kuulin joku päivä sitten. Silloin oli jo voimassa ruohikkopalovaroitus ja kulottaminen kiellettyä, mutta kulottamisestahan sekin palo oli karannut. Olikohan tuuli yltynyt kesken kaiken, vaiko kulotushimo saanut unohtamaan varovaisuuden?

Onneksi kaikki kevääseen liittyvä työ ja askare ei kuitenkaan ole kiellettyä. Pihalla saa haravoida ja kukkapenkkejä möyhentää niin paljon kuin jaksaa, eikä tuulikaan ole vaaraksi, vaikka ainakin haravoidessa yleensä haitaksi.

Ja koululaisilla alkaa kesäloma. Lauletaankohan kouluissa tänä keväänä ollenkaan tuttua Suvivirttä? Ylioppilaat saavat todistuksensa postitse tai kansliasta hakemalla ja valkolakkeja juhlitaan vasta elokuussa.

Jotakin kesän alkamisen ihanuudesta on poissa, mutta kaikesta huolimatta – se on sittenkin täällä.

Kesä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy