Toimittaja: Minna Siilasvuo

Äitienpäivät ovat aina erilaisia. Jossakin joku viettää ensimmäistä äitienpäivää, joku toinen viimeistä. Niiden kahden, alun ja lopun, väliin mahtuu ilon ja onnen hetkiä, suruja ja pettymyksiä, litroittain liikutuksen kyyneliä.

Tänä vuonna äitienpäivä on täysin entisistä juhlista poikkeava kaikkialla, missä sitä ylipäätään vietetään. Erilainen kuin ehkä koskaan ennen. Kruunupäinen virus pisti koko maailman polvilleen, ja erotti monet äidit aikuisista lapsistaan ja isoäidit lapsenlapsistaan.

Oma äitini viettää juhlapäiväänsä hoivakodissa, jonne ei ole päästetty vieraita pariin kuukauteen. Äiti voi olosuhteisiin nähden hyvin, mutta toisaalta juuri olosuhteista johtuen hänellä on tylsää. Todella tylsää.

Lapset ja lapsenlapset eivät voi kylästellä äidin luona, ja sama rajoitus koskee muita tärkeitä ihmisiä, kuten SPR:n ystävätoiminnan kautta löytynyttä ystävää. En ole koskaan tavannut Hannaa, mutta hänestä on tullut äidille tärkeä ihminen.

Hanna käy – tai siis kävi – lukemassa äidille, sillä silmänpohjan rappeuma on vienyt innokkaan lukijan näöntarkkuuden.

Eilen keskustelimme äidin kanssa Pajtim Statovcin romaaneista. Kerroin lukeneeni Tiranan sydämen, mutta se oli mielestäni niin surullinen, etten aikonut lukea enempää.

Äidin mielestä minun pitäisi antaa Pajtimille vielä mahdollisuus, sillä hän oli pitänyt kovasti Finlandia-palkitusta Bollasta. Nyt häntä harmittaa vain se, että Bolla jäi karanteenin takia kesken.

Olemme viettäneet äitienpäivää yleensä yhdessä. Äiti on herkkusuu, joten yleensä pikkuveljet ja minä olemme muistaneet äitiä kakulla, jäätelöllä tai muulla makealla. Äidin peitenimi herkuttelulle on päiväkahvi. Hän ei tosin saa koskaan kahvikuppiaan tyhjäksi, mutta väliäkö tuolla. Kahvit pitää saada.

Meidän perheemme äitienpäiväperinteet ovat löyhät, mutta aina pitää juhlia, kun on vähänkään aihetta. Omalla kohdallani surullisin juhla oli ensimmäinen äitienpäiväni tuoreena, kuolleen tytön äitinä. Myöhemmin on mennyt paremmin.

Minulla ja äidillä on yksi yhteinen perinne, josta ei tingitä. Laulan hänelle aina äitienpäivänä italialaisen äitienpäivälaulun. Tänä vuonna laulan sen puhelimessa. Linjan toisessa päässä itkee äiti ja toisessa päässä minä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy