Toimittaja: Kari Kaulanen

Olen usein ajatellut, joskus sanonutkin, että me sotien jälkeen syntyneet sukupolvet olemme olleet onnekkaita. Olemme saaneet elää rauhan oloissa, vaikka lähes koko ajan jossain päin maailmaa on sodittu.

Olemme saanneet koulutuksen, ja töitäkin on ollut tarjolla valita asti. Tosin elämiimme vuosikymmeniin sisältyy ajanjaksoja, jolloin monet ovat joutuneet Lapistakin lähtemään töiden perässä joko muualle Suomeen tai Ruotsiin. 

Lapsena sairastimme tuhkarokon, vesirokon ja sikotaudin. Muistamme aasialaisen influenssan, johon 1950-luvun lopulla sairastui lähes miljoona suomalaista.

Kymmenen vuotta myöhemmin maailmalla riehui honkongilaiseksi kutsuttu tauti. Myöhemmin tulivat sika- ja lintuinfluenssat, sars, aids, ebola... 

Erilaisia tauteja on riittänyt, mutta samaan aikaan terveydenhuolto on edistynyt huimaa vauhtia. Sydän- ja verisuonisairaudet ja syöpä aiheuttavat edelleen eniten kuolemia Suomessa. Kuitenkin niiden hoitomahdollisuudet ovat aivan toista luokkaa kuin esimerkiksi kolme vuosikymmentä sitten.

Myös tekninen kehitys on elinaikanamme ollut hurjaa. Viisikymmentäluvun lopulla tuijottelimme niska kenossa taivaalle nähdäksemme venäläisten sputnikin. Kohta sen jälkeen avaruudessa lensi elävä ihminen.

Vuosikymmentä myöhemmin koko maailma pidätti henkeään, kun ihminen astui ensimmäisen kerran kuun kamaralle. Kuusikymmentäluvulla ihmettelimme televisiota, seuraavalla vuosikymmenellä sitä, kun sen kuva muuttui värilliseksi.

1990-luvulla tulivat tietokoneet ja mullistivat elämän. Enää ei tarvinnut lähteä pankkiin, vaan laskut saattoi maksaa kotona. 

Nyt lähes jokaisella meistä on taskussaan laite, jolla voi hoitaa kaiken. Siitä voi katsoa elokuvia, kuunnella radiota tai musiikkia, sillä voi hoitaa pankki- ja veroasiansa ja pitää yhteyttä maailman toiselle puolelle reaaliajassa. Sillä voi myös soittaa puheluita, mikä joskus tuppaa unohtumaan.

Suurin osa sotien jälkeen syntyneistä ikäluokista ehti siirtyä jo eläkkeelle ennen kuin joutui kohtaamaan kriisin, joka laittoi maailman polvilleen. 

Vihollinen on mitättömän pieni, näkymätön virus, jota on siksi vaikea varoa. Paras keino lienee välttää kontakteja ja noudattaa muitakin ohjeita.

Sillä kaikesta huolimatta saamme edelleen elää rauhan oloissa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy