Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Talvisodan päättymisestä on kulunut 80 vuotta. Sen juhlinta jäi vähälle huomiolle virusepidemian vallattua esiintymislavan.

Ajellessani talvisodan muistojuhlaan kuuntelin uutisia. Psykologi antoi kansalle ohjeita, kuinka selvitä epidemian aiheuttamasta ahdistuksesta. Meitä riivaava haavoittumattomuuden illuusio on ottanut osumaa. Nykyihmisen pakkomielle kontrolloida elämäänsä on osoittautunut valheeksi. 

Meitä kehoitettiin kuulostelemaan omaa oloamme ja suhtautumaan viruksen itsessämme ja toisissa aiheuttamiin reaktioihin lempeästi. On hyvä tehdä vain tuttuja ja turvallisia asioita, niin olomme paranee. Asettamalla pienen kiven kenkään ja keskittymällä siihen ahdistuksemme helpottuu.

Mitä on tapahtunut, kun terveet nuoret ja keski-ikäiset aikuiset saavat tai tarvitsevat tuollaista ohjeistusta?

Lääketiede ojentaa auliisti kättään. Psykiatrisia diagnooseja vilisee enemmän kuin kuuluisia Vilkkilän kissoja. Raja normaalin ja sairauden välillä käy hämärämmäksi jälkimmäisen vallatessa alaa kuin nousuvesi. Jos koet rakkaasi kuoleman jälkeen syvää surua, sinulla on keskittymis- tai univaikeuksia vielä maagisen kahden viikon jälkeenkin, sinulla on ”oikeus” saada masennusdiagnoosi. Luonnollinen suru tekee sinusta yhteiskunnan silmissä potilaan.

Sosiaaliturvajärjestelmä, vakuutusyhtiöt ja Kela toimivat autopilotilla, kunhan ihmisellä on riittävä määrä diagnooseja.

Stoalainen tyyneys iskee modernia, alinomaiseen kehitykseen ja kasvuun pakotettua ihmiskuntaa kasvoihin märällä rätillä. Elämän rajallisuuden ymmärtämisestä ja velvollisuudentunnosta syntyy syvempi elämänilo kuin pinnallisella keskittymisellä omaan kehittymiseen ja muuttumiseen.

Sen sijaan, että kuulostelisimme alituiseen omaa oloamme, meidän tulee lopettaa omien tuntemuksiemme kyttääminen. Toiseksi, meitä kehoitetaan pitämään tunteemme aisoissa. ”Aito minuus” jota esimerkiksi Donald Trump tuo auliisti esiin, ei anna ihmiskunnalle suurtakaan lahjaa. Arvokkuus menee aitouden edelle.

Talvisodan käyneitä ei kehoitettu laittamaan kiveä kenkään tai suhtautumaan itseen lempeästi. Muistojuhlan jälkeen aiemmin radiosta kuulemani kehoitukset tuntuvat höyhenen kevyeltä hötöltä, tuulen viemältä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy