Toimittaja: Kaisu Niska

Nyt se on lopultakin tehty. Muutto siis. Kaikki kamppeet ja huonekalut on siirretty entisestä asunnosta pois, nykyiseen olinpaikkaani. Tai ei suinkaan kaikkia ole siirretty tänne, vaan suuri osa lähti ihan uuteen olinpaikkaan, uudelle omistajalle tai sitten – ikävä kyllä – kaatopaikalle. Sinne meni kaksi isoa kirjakaappiani, toinen palasiksi revittynä, toinen lähestulkoon vielä ehyenä ja kokonaisena, mutta auton peräkärryyn sopivana.

Jätesäkkejä kertyi vaikka kuinka monta, mutta valitettavasti peräkärry lähti livohkaan ennen kuin ehdin raahata kaikki jätesäkit siihen. Ainoa mahdollisuus oli raahata muutama säkki vielä roskikseenkin.

Olen vienyt tavaraa myös kirpputorille. Lisää sinne vietävää löytynee vielä laatikoista ja kasseista, jotka ovat nyt purkamattomina täällä uudessa paikassa.

Muuttoruljanssin aikana olen monet kerrat päivitellyt sitä, miksi ihmeessä olen haalinut ympärilleni tavaraa, jota en oikeasti tarvitse. Kirjoja, niitä nyt tietysti ahkeralta kirjahamsterilta löytyy vaikka kuinka paljon – ja löytyy edelleen, sillä kaikkia en raskinut laittaa pois.

Kirjat eivät niinkään kummastuta, mutta miksi ihmeessä minulla oli varmaan kymmenkunta erilaista maljakkoa? Erilaisia kynttilänjalkoja myös, samoin kuin pieniä koriste-esineitä.

Maljakoiden ja lasiesineiden väreissä oli havaittavissa oman värimaailmani kausia. Sininen, keltainen, punainen, ja lopuksi myös vihreä, joka lienee menossa tällä hetkellä, koska vihreän Aalto-maljakon halusin säästää.

Edellisessä muutossa moni turha tavara, suorastaan turhake, muutti mukanani uuteen paikkaan, ja lisäksi taisin vielä jatkaa kaikenmoisten ”ihanuuksien” keräilyä sielläkin.

Tämä muutto on opettanut, että tavarataivaasta tulee pienempään asuntoon muutettaessa hyvin nopeasti tavarahelvetti, josta ei tunnu pääsevän eroon.

Liekö iän mukanaan tuoma asia vai mistä johtuu, mutta tunnen haluavani nykyään yhä väljempää ja väljempää olemista. Siksipä epäilenkin, että tavaroita laatikoista ja kasseista purkaessani löydän sieltä vielä paljon sellaista, mille en löydä tai en edes halua löytää paikkaa.

Tulenkohan pitämään kirppispöytää koko loppuvuoden ajan?

Ehkä lopulta pääsen siihen, että istun pirtissä, jossa on oikeasti tilaa myös liikkua…

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy