Toimittaja: Kaisu Niska

Viime viikolla saimme jälleen ihastella pukuloistoa sekä nuortemme kauneutta ja komeutta juhlapuvuissaan, kun lukioidemme kakkosluokkalaiset eli ”wanhat” viettivät vanhojenpäiväänsä.

Päivä huipentui loisteliaisiin tanssiaisiin, joissa lopuksi pääsivät nuortensa kanssa pyörähtelemään myös isät, äidit, mummot ja papat sekä muutkin paikalla olevat sukulaiset ja ystävät.

Suureen juhlapäivään valmistautuminen alkaa nuorilla neidoilla joka vuosi yhä aikaisemmin. Nyt moni aloittaa jo heti edellisten vanhojentanssien jälkeen.

Puolikin vuotta myöhemmin voi jo olla liian myöhäistä, jotta saisi varattua ajan edes kampaajalle, meikkauksesta puhumattakaan.

Valmistautumisesta tulee väistämättä mieleen amerikkalainen ”senior prom” -perinne, jolla on jo noin satavuotinen historia.

Meillä vanhojentanssien perinne on vuosien saatossa muuttanut muotoaan melkoisesti. Vielä 40 vuotta sitten me valmistauduimme vanhojenpäivään hakemalla isovanhempiemme vaatteita ullakoilta. Linja-autossa, jossa matkasimme lukiolle juhlapäivänämme, haisi vahvasti koipalloilta.

Milloin meillä ollut perinne alkoi muuttua?

Onko nykyisellä tavalla juhlien vietetty vanhojenpäivää jo kymmenen vuotta sitten? Vai peräti 15–20-vuotta sitten?

Kun on itse tuoksunut (haissut) koimyrkyiltä ja osallistunut päivään resuisissa, oikeasti vanhoissa vaatteissa, ei voi olla hieman haikailematta, millaista olisi ollut, jos meidänkin juhlapäivämme olisi ollut nykyisenlainen.

Toisaalta, aika on nyt toinen.

Vielä 40 vuotta sitten ei monellakaan lukion kakkosluokkalaisella tai heidän vanhemmillaan olisi ollut varaa hankkia nykyisenlaisia juhlakamppeita yhtä päivää varten. Seuraavan vuoden ylioppilasjuhlien järjestäminenkin oli iso juttu, vaikka ainakin minun juhlani olivat siltikin vaatimattomat. 

Varmasti nykyinen juhlaloisto monessakin perheessä vähän kirpaisee, mutta ehkä päivään suhtaudutaan nyt kuitenkin eri tavalla kuin meidän nuoruudessamme.

Juhlat ja juhlapäivistä nauttiminen otetaan vastaan eri tavalla kuin 40 vuotta sitten.

Juhlat ovat tärkeä osa elämää. Jokainen päivä on ainutlaatuinen, ja päivä prinsessana on jokaisen nuoren neidon etuoikeus.

Ehkä me, ”katajainen kansa”, olemme pikkuhiljaa oppineet nauttimaan elämästä?

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy