Toimittaja: Kaisu Niska

Viime lauantaina maakuntalehdessä uutisoitiin kaunokirjoituksen häviämisestä. Aiheena oli, että lapsille opetetaan käsin kirjoittamista koulussa yhtä paljon kuin aikaisemminkin, mutta kirjoitettavan tekstin mallikirjaimisto ei ole enää kaunokirjoitusta.

Jutussa haastateltu opettaja oli harmistunut kaunokirjoituksen katoamisesta. Hän oli sitä mieltä, ettei kaunokirjoituksen opettaminen lapsille olisi sen työläämpää kuin muunkaan kirjoituksen.

Olen samaa mieltä hänen kanssaan, vaikka en ole ketään opettanut kirjoittamaan kaunokirjoituksella. Olen kuitenkin aikoinaan opetellut sen itse, niinkuin koululaiset lähes 2000-luvun alkuun saakka opettelivat. Tosin kaunokirjoituksen mallikirjaimisto oli jo siihen mennessä muuttunut melko tavalla yksinkertaisemmaksi.

Vuonna 2004 tuli uusi mallikirjaimisto, joka minun mielestäni on jo tekstausta, ei kaunokirjoitusta.

Kaunokirjoituksen tunnusmerkkejä ovat kirjainten sitominen yhteen ja ylimääräiset koukerot, joiden tarkoituksena ei liene helpottaa kirjoittamista vaan tehdä kirjoituksesta ”kaunista”.

Erikseen kirjoitetut kirjaimet ovat tekstauskirjaimia, jotka nekin on opetettu meille aikoinaan koulussa.

Vuodesta 2004 eteenpäin lapsille on siis opetettu pelkästään tekstausta, joka sekin on muuttunut koko ajan yksinkertaisemmaksi, mallikirjaimiston suunnittelijan mukaan luettavammaksi.

Kaunokirjoituksen katoaminen surettaa.

Surettaa myös se, että tulevaisuudessa nämä lapset, jotka opettelevat pelkästään tekstauksen, eivät osaa lukea isovanhempiensa tai isoisovanhempiensa kirjeitä löytäessään niitä ullakolta.

Ne tulevat olemaan heille suurinpiirtein hepreaa, koska ne luultavasti on kirjoitettu kaunokirjoituksella.

Minun aarteenani on vielä äitini vanha muistovihko, johon on kauniilla käsialalla kirjoitettu muistovärssyjä hänen huonetovereiltaan parantolassa. Myös isäni sotilaspassi on täytetty kaunokirjoituksella, samoin oma syntymätodistukseni.

Olen varmaankin vanhanaikainen, mutta en ymmärrä, miksi lapsille ei nykyäänkin voitaisi opettaa samaa vanhaa, koukeroista kaunokirjoitusta kuin meille aikoinaan.

Kyllä jokainen sukupolvi osaa koulusta päästyään itse siirtyä tekstauskirjaimiin, jos haluaa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy