Toimittaja: Kaisu Niska

Eräs eteläisessä Suomessa asuva ystäväni on mielenterveyskuntoutuja. Hän on ollut sitä nyt kohta kaksi vuotta, ja ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että hän on sitä vielä pitkään. Ehkä loppuikänsä.

Hänen viimekertaisin kuntoutusjaksonsa loppui kesken hoidon, koska kunnalla loppuivat resurssit. Ennen tuota kesken jätettyä jaksoa hän oli käynyt jo kaksi kuntoutusjaksoa, minkä vuoksi hän ennen kolmannen saamista pelkäsikin, ettei sitä myönnetä hänelle. Kuitenkin hän tiesi vielä tarvitsevansa hoitojaksoa ja halusi mennä hoitoon.

Alkutalvesta hän vihdoin kertoi, että hänelle oli myönnetty vielä yksi jakso. Sen oli tarkoitus kestää vähintään puoli vuotta, mutta mahdollisesti pitempäänkin.

Vaan – kuinkas kävikään?

Muutama viikko sitten kuulin, että hänet oli jo kotiutettu sieltä. Resurssit loppuivat kesken.

Jo kotiin tullessaan hän oli ahdistunut, kaikki tuntui jälleen kaatuvan päälle.

Hänen tilanteensa huolestuttaa minua, mutta mietin myös sitä, miten järjetöntä kuntien toiminta – kuntien viranhaltijoiden toiminta – tuntuu joskus olevan. En usko, että ystäväni kotikunta on ainoa laatuaan.

Pelkään pahoin, että samalla tavalla ”säästetään” monissa muissakin kunnissa.

”Säästetään” lainausmerkeissä siksi, että mitään oikeata säästöähän tuollaisesta ei synny.

Kunnan ja koko yhteiskunnan kannalta säästävintä olisi kuntouttaa työikäinen ihminen takaisin normaaliin elämään ja työkuntoiseksi; tarjota hänelle tarpeeksi pitkä kuntoutusjakso, jotta ihminen todella parantuisi.

Tuollaiset lyhyet jaksot ovat turhanpäiväistä muka-kuntoutusta, suorastaan leikkimistä. Sellaisesta ei ole mitään pitkäaikaista hyötyä, vaan sillä ainoastaan tuhlataan yhteiskunnan varoja. Niitä resursseja, jotka nyt ystäväni kohdalla loppuivat kesken.

Tällä tavalla leikitellen tuo aikaisemmin vakituisessa työpaikassa ollut, alle nelikymppinen ihminen, tulee olemaan eläkeikäänsä saakka mielenterveyskuntoutuja, joka ei kykene ansiotyöhön.

Toivon todellakin, että meillä Tornionlaakson kunnissa osataan katsoa kauemmaksi ja ajatella asioita sillä paljon puhutulla maalaisjärjellä, niin että työikäiset ihmiset kuntoutetaan takaisin työelämään eikä ainoastaan heitellä luukulta toiselle hakemaan apua.