Toimittaja: Minna Siilasvuo

Valtioneuvoston tilaama, hiljattain ilmestynyt tutkimus ”Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon” paljastaa todeksi sen, mitä moni on omien kokemustensa perusteella osannut arvailla. Vihapuhe vaikuttaa välillisesti meidän kaikkien elämään – myös niiden, jotka eivät sitä kuule.

Tutkimuksen mukaan jopa kolmannes kuntapäättäjistä ja melkein puolet kansanedustajista on ollut vihapuheen kohteena, ja kaksi kolmesta kansanedustajasta arvioi vihapuheen lisääntyneen viime vuosina. Yli 40 prosenttia vihapuheen kohteeksi joutuneista poliitikoista kertoo jättävänsä politiikan tai harkitsevansa sitä.

Tutkimuksen perusteella vihapuhetta on karkeasti ottaen kahdenlaista: uhmaikäisen kiukuttelua ja tietoista poliittista painostusta, jonka tarkoituksena on vaientaa vastapuoli.

Valitettavasti vaientamispyrkimys onnistuu aika hyvin. Suuri osa poliitikoista ja tavallisista kuntalaisista jättää osallistumatta julkiseen keskusteluun, koska pelkää tulevansa lynkatuksi netissä tai jopa todellisessa elämässä.

Aika huolestuttavaa, noin mielipiteenmuodostuksen ja ajattelun kapeutumisen kannalta.

Verkossa esiintyvästä vihapuheesta syntyy helposti sellainen kuva, että Suomi on täynnä vihaisia ihmisiä, jotka ovat valmiita äärimmäisiin tekoihin raiskauksista murhaan. Tutkimuksessa pystyttiin kuitenkin tunnistamaan 200 Twitter-tiliä, joista lähetettiin kaikki poliitikoiden saama vihaposti. Näistä 75 prosenttia oli peräisin maahanmuuttovastaisesta ryhmittymästä.

Ehkä kaikki toivo ei ole sittenkään menetetty, vaikka välillä vaikuttaakin pahalta.

Nämä ajatukset tulivat mieleeni, kun etsin netissä tarvitsemaani tietoa ja löysin murhan. Tyhmyyksissäni luin pätkän ”keskustelua” ja järkytyin: moni tuntui olevan sitä mieltä, että jos ihminen on v-mäinen, hänet saa tappaa pitemmittä puheitta. ”Sai mitä ansaitsi.” ”Se oli vain ajan kysymys.”

Hei, haloo! Olen tavannut elämäni varrella sen verran ikäviä ihmisiä, että jos olisin päättänyt tappaa heidät kaikki, perässäni viruisi pitkä vana vainajia. Toisaalta olen itsekin sen verran hankala, että minut olisi luultavasti tapettu jo kansakoulussa.

Uskon kuitenkin, että ani harvan mielestä tappaminen on käypä tapa ratkoa ristiriitoja. Ehkä pidän kuitenkin varani, enkä levittele vihapuhetta.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy