Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Teatterin ja kaunokirjallisuuden pelit ja pensselit ovat rantautuneet myös tiedotusvälineiden työkalupakkeihin.

Poimin huvikseni viime viikon uutistarjonnasta asiaa valottavia verbejä.

Henkilöhaastatteluihin liitetyt, ehkäpä liisterin makuiset sanoa, kommentoida, arvioida, kritisoida ovat vaihtuneet huomattavasti viihdyttävämpiin jyrähtää, hurjistua, älähtää ja pöyristyä.

Professori älähtää. Ex-kansanedustaja hurjistuu, toinen pöyristyy. Poliisi jyrähtää.

Sanat luovat maailmoja ja mielikuvia, rakentavat, värittävät ja muuttavat totuuksia. Siksi ne ovat tärkeitä – ja niin vaarallisia.

Hyvinvointivaltio on käsite, jota on julkisuudessa alettu tuunata ja muodistaa. Sen juuret ovat 1960- ja 1970-luvulla, mutta vasta 1980-luvulta lähtien voimme sanoa eläneemme sitä todeksi. Sen historia on siis yllättävän lyhyt.

Julkisuudessa on alettu esittää vaatimuksia, että koko sana sisältöineen tulisi poistaa tunkkaisena ja aikansa eläneenä. Sitä korvaava, moderni ja lähes yhtä virtaviivainen vastine voisi olla velvollisuusmoraalin siivittämä markkinaliberaali Suomi.

Tämä voidaan tiivistää suomenkielellä, että jokainen on oman onnensa seppä. Kirjailija ja kulttuurintutkija Jari Ehrnrooth lienee yksi tämän uusvanhan vaihtoehdon kärkkäimmistä äänitorvista.

Olemme nyt tilanteessa, jossa hyvinvointivaltion idea pitäisi sovittaa yhteen kapitalistisen markkinayhteiskunnan kanssa. Vähän samaa, mitä Tuhkimo-sadussakin tehtiin.

Tällä viikolla julkaistiin tutkimus maamme rikkaimman promillen ajatuksista itsestään, toisista suomalaisista ja maan politiikasta. Sitä käsiteltiin jo viikonloppuna eri lehdissä ja somealustoilla.

Tiivistetysti huipputuloiset haluavat eroon pohjoismaisen hyvinvointimallin peruspiirteistä kuten kaikille yhtäläisistä sosiaalisista oikeuksista ja palveluista. Ne voisi korvata tarveharkinnalla ja tiukemmalla kontrollilla. Vain kovat olot pakottavat köyhemmätkin ponnistelemaan.

Juopa rikkaiden ja erityisesti alempien sosiaaliluokkien väliin on kuokittu termeillä moraalinen heikkous, vastuuttomuus, yrittämisen puute ja poliittisen päätöksenteon hitaus uudistua.

Tässä kohden popcornit esiin ja asettaudutaan kuulolle. Nyt rakennetaan uusia totuuksia.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy