Toimittaja: Kari Kaulanen

Se, että ensimmäinen ihminen astui kuun pinnalle tasan 50 vuotta sitten on saanut muistelemaan, miten itse koin asian pari kuukautta vaille 16-vuotiaana.

Muistan hyvin, kuinka katsoimme tuota historiallista hetkeä televisiosta. Tosin emme nähneet sitä silloin, kun se tapahtui eli yöllä Suomen aikaa, vaan vasta seuraavan päivän uusintalähetyksestä.

Ohjelman seuraaminen oli tietenkin jännittävää, mutta jostain syystä tapahtuma ei tehnyt minuun lähtemätöntä vaikutusta.

Kuuhun astumisen puolivuosisataisjuhlan kunniaksi katsoin kuitenkin Areenasta kuusiosaisen sarjan Kuun valloittajat. Se kertoi hyvin yksityiskohtaisesti ja ennen näkemätöntä materiaalia käyttäen Neuvostoliiton ja USA:n kilpajuoksusta avaruuteen ja kuuhun. Yhtä paljon molemmille maille oli kyse kilpailusta kommunismin ja kapitalismin välillä.

Erityisesti hämmästyttivät mittasuhteet, kuten valvontakeskuksen väenpaljous, raketin koko ja se, miten se ylipäätään onnistuttiin rakentamaan.

Käsittämättömältä tuntui myös voima, jolla se saatiin nousemaan maasta kohti avaruutta. Joku sanoikin, että raketin liikkeelle saamiseksi räjäytettiin pieni atomipommi.

Sitä, mitä tuo kaikki tuli maksamaan ja mitä kaikkea sillä rahalla olisi saatu aikaan, on turha edes yrittää kuvitella.

Mitä hyötyä tuosta kaikesta sitten oli? Maailmanrauhaa se ei ainakaan saanut aikaan, kuten jotkut vakaasti uskoivat.

Eräs insinööreistä kertoi, että esimerkiksi nykyiset pienet tietokoneet, tabletit ja kännykät ovat olemassaolostaan velkaa kuulennoille. Silloin kaikki tietotekniikka oli pakattava mahdollisimman pieneen tilaan, jotta ne saatiin mahtumaan moduuliin kolmen miehen kanssa.

Luultavasti myös monia muita silloin kehitettyjä teknisiä ratkaisuja hyödynnetään nykyisin eri aloilla.

Huvittavaa, toisaalta ymmärrettävää, oli amerikkalaisten suhtautuminen kuun valloittamiseen. Nasassa pohditiin, oliko oikein jättää Amerikan lippu kuuhun, pidettiinhän kuulentoa koko ihmiskunnan saavutuksena.

Lippu jätettiin, mutta sentään Nasa kieltäytyi soittamasta Yhdysvaltain kansallislaulua, vaikka itse presidentti Nixon sitä esitti.

Nyt uusia kuulentoja suunnitellaan taas. Jos kaikki onnistuvat, kuun pinnalla on kohta eri maiden lippuja kuin konsanaan Euroviisuissa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy