Toimittaja: Minna Siilasvuo

Juhlat on juhlittu, jäljet siivottu ja edessä on taas arki. Ammattiin valmistuneilla lähiviikot ja -kuukaudet kuluvat koulutusta vastaavan työn etsimisessä. Tuoreet ylioppilaat puolestaan valmistautuvat kuka mihinkin: armeijaan, syksyn opintoihin, kesätyön metsästykseen.

Monella on edessään stressaava välivaihe. Tulevaisuudessa ei ole näkyvissä mitään selkeää ja varmaa. Oma polku mutkittelee kadoten välillä kivikkoon tai sankkaan pöpelikköön löytyäkseen ehkä pienen hakemisen jälkeen uudelleen ihan odottamattomasta suunnasta.

Kaikki haaveet eivät toteudu, mutta se voi osoittautua myöhemmin suoranaiseksi onnenpotkuksi. Löytyykin jotain parempaa, sopivampaa ja mielekkäämpää.

Lapsena olin varma, että minusta tulee isona opettaja. En tosin tullut koskaan käyneeksi pääsykokeissa. Luultavasti ratkaisu oli oikea, sillä olin nuorena melko kärsimätön. Olisin varmaan ollut työssäni ihan kauhea.

Lukioaikana keksin, että minusta tulee kutoja. Tulikin, ja tein alan töitä peräti neljä ja puoli päivää. Röntytyö ei sopinut minulle, sillä olen luonnoltani täydellisyyttä tavoitteleva näpertäjä. Lisäksi valmistujaislahjaksi saatu astma kannusti pohtimaan muita hommia.

Hieman pidempään – neljä ja puoli vuotta – olin mallina taidekoulussa samalla kun mietin, miksi oikein alkaisin isona. Kun kohtasin sopivan miehen, päätin alkaa luomuviljelijäksi.

Aloin siihenkin, yli kymmeneksi vuodeksi. Siitä päädyin muutaman pienen mutkan kautta työkokeilijaksi paikallislehteen, ja sillä tiellä olen edelleen, yli 20 vuotta myöhemmin. Luulen, etten enää vaihda alaa, mutta ihan varma en tohdi olla.

Toimittajan työ oli nimittäin ammatti, jota en ollut koskaan edes ajatellut.

Elämä ei ole missään vaiheessa kovin suoraviivaista ja yksiselitteistä. Tai mistäpä minä tiedän – voihan jollakin olla. Haluan vain muistuttaa paikkaansa hakevia nuoria siitä, että aikaa on. Ei ole olemassa mitään lakia tai asetusta siitä, missä ajassa kunkin pitää löytää paikkansa ja tehtävänsä.

Yksi on ollut varma omasta polustaan jo polvenkorkuisesta ipanasta, toinen löytää sen vasta vuosia kestävän poissulkemismenetelmän avulla. Yksi pääsee päämäärään suorinta reittiä, toinen kerää kokemuksia harhailemalla lukuisilla sivupoluilla.

Ihan sama. Kaikki tiet vievät perille.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy