Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Korvasienet työntävät muhkuraiset hattunsa hietamaan lävitse. Joutsenet varaavat pesintäpaikkoja kipakoin tööttäyksin. Maailman puhtain ilma, ei sääsken sääskeä, eikä hiki valu selkää pitkin. Edessä vuoden antoisimmat viikot samoilla seku vain.

Sulat tienpientareet sen jo paljastivat. Sienijahti vahvistaa ennalta pelätyn. Ihmisen kädenjälki näkyy verenpainettani nostavasti keskellä vihertyvää luontoa.

Tupakantumppeja, paljouksissa. Oluttölkkejä, pikaruokapakkauksia, lasinsiruja, hylsyjä, siimaa, työnsä tehnyt nojatuoli ja kilometrit täyteen ajettu akku sekä auton ikkunasta pientareelle heitetty roskapussi, jonka sisältö muistuttaa jälkipolville vuosisatojen päästäkin nykyisen kulttuurimme yhdestä sen näkyvimmästä perinnöistä, roskasta eri muodoissaan.

Heitäpä Singaporessa roska kadulle, niin voit pian olla liki 600 euroa köyhempi, eikä syljeksijöitäkään katsota suopeasti. Huolettomasti viskattu tupakantumppi kadulle kaikkialla valvovien kameroiden taltioidessa tihutyösi, ja voit valmistautua avaamaan pörsiäsi viranomaisille 400 euron edestä.

Toki huomasit, että tupakoida voi vain erikseen merkityillä alueilla. Verenpaineeni olisi ideaalitasolla tuolta osin, mutta maan orwellmainen valvonta- ja kieltoapparaatti tuntuu painajaismaiselta.

Onneksi meillä luotetaan ihmisen mahdollisuuteen kehittyä ja muuttaa asenteitaan.

Loistavia esimerkkejä tästä ovat Roska päivässä -liike ja suosiotaan kasvattava laji, plogging. Näitä edeltävät Pidä saaristo siistinä ja sisaryhdistyksensä Pidä Lappi siistinä, jotka ovat toimineet jo vuosikymmenten ajan.

Roskaliikeen ideana on kannustaa ihmisiä huolehtimaan omista roskistaan ja keräämään vähintään yhden roskan päivässä sekä haastamaan vähintään yhden tuttavan mukaan. Joki syntyy pienistä puroista.

Ruotsista rantautunut plogging eli roskajuoksu yhdistää juoksemisen ja roskien keräämisen. Tässä, jos missä, monenlainen hyöty moninkertaistuu.

Tupakantumppi tai oluttölkki, kun ne kerran päätyvät maahan, eivät käytännössä häviä sieltä koskaan. Ne jäävät muistuttamaan olemassaolostaan yhä pienempinä partikkeleina myös tulevien sukupolvien ruokalautasilla. Onhan sitä siinäkin jälkipolville perintöä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy