Toimittaja: Kari Kaulanen

Elämme taas aikaa, jolloin kaksi asiaa tuntuu nousevan ylitse muiden: MM-jääkiekko ja Eurovision laulukilpailu. Hallitusneuvottelut ja EU-vaalit menevät siinä sivussa.

Seuraan Suomen MM-pelejä silloin, kun se on mahdollista. Sen sijaan euroviisuille ymmärrykseni ei enää tahdo riittää. Lienen tullut vanhaksi.

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu televisioitiin vuonna 1956. Suomi tuli mukaan vuonna 1961. Laila Kinnusen sijoitus Valoa ikkunassa -laululla oli 10.

Sen jälkeen Suomi on osallistunut joka vuosi paitsi 1970, jolloin se boikotoi kisoja viiden muun maan kanssa sekä vuosina 1994, 1999 ja 2001. Silloin edellisen vuoden menestys ei oikeuttanut mukanaoloon,

Alkuaikoina laulut piti esittää kunkin maan omalla virallisella kielellä, mutta vuodesta 1999 lähtien kieli on ollut vapaa eli pääasiassa englanti.

Suomi on voittanut kerran; kaikkihan muistavat Lordin. Ilmeisesti Euroopan metallimusiikin ystävät liittyivät tuolloin yhteisrintamaan ja äänestivät kaikin tavoin muista poikkeavan esityksen ykköseksi.

Tiistai-iltana Suomen esiintyjät olivat taas tulessa. Aamun uutiset kertoivat lähes katastrofaalisesta tilanteesta: Suomi – ei siis Darude, vaan Suomi – ei päässyt jatkoon. Kriisiavulle olisi tarvetta.

Itseänikin kiinnosti vielä sen verran, että katsoin Suomen esityksen, joka ei tehnyt minuun mitään vaikutusta. En usko, että muutkaan olisivat tehneet. Euroviisut on kaukana alkuperäisestä tavoitteestaan löytää paras laulu. Laulukilpailusta on tullut spektaakkelikisa, johon keksitään mitä mielikuvituksellisempia lavasteita ja temppuja.

Suomen niin sanotun kevyen musiikin historiaan Eurovision laulukilpailu on kuitenkin tuottanut monia hienoja kappaleita, joita silloin tällöin edelleen kuulee.

Vuoden 1965 edustuskappale Aurinko laskee länteen on edelleen vaikuttava, tosin osin myös siksi, että se on Reino Helismaan viimeiseksi jäänyt sanoitus.

Myös esimerkiksi sellaiset laulut kuin Tie uuteen päivään, Katson sineen taivaan, Eläköön elämä, Sata salamaa ja Hengaillaan ovat jääneet elämään, ja vauhdikas Bye bye baby kuuluu edelleen Kätkän sisarusten ohjelmistoon.

Vaikka en jaksa enää katsoa euroviisuja, voi olla, että finaali-iltana sinnittelen silti hereillä nähdäkseni kilpailun jännittävimmän osan: äänestystuloksen.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy