Toimittaja: Kari Kaulanen

Ensi sunnuntaina vietettävä äitienpäivä on kohdallani ensimmäinen ilman omaa äitiä. Asioiden dramatisointiin taipuvaisella äidilläni oli jo vuosikaudet tapana sanoa, että ”tämä oli minun viiminen äitienpäivä”. Tosin parina viimeisenä vuonna hän ei enää perustanut koko päivästä eikä juuri tuntenut vieraitaankaan.

Äitienpäivää on Suomessa vietetty ensimmäisen kerran 101 vuotta sitten. Sen pohjimmainen merkitys lienee jo silloin ollut sama kuin nyt: antaa arvoa äidille ja hänen tekemälleen työlle edes yhtenä päivänä vuodessa.

Minun lapsuudessani äitienpäivä oli yksi kouluvuoden suurista juhlista. Varmaan useimmissa kouluissa järjestettiin äitienpäiväjuhla, jossa oppilaat esittivät viikkokausia harjoittelemiaan ohjelmia.

Koulujen ”juhlasalit” täyttyivät äideistä, isoäideistä, sisaruksista ja myös isistä ja isoisistä. Ne olivat yhteisöllisiä perhejuhlia, kuten vanhat valokuvat kertovat.

Sen sijaan en muista, että äidille olisi siihen aikaan esimerkiksi viety kahvia sänkyyn puhumattakaan lahjojen ostamisesta. Sen sijaan äidit saivat koulussa tehtyjä kortteja, joissa oli kunkin antajan omalla taidollaan piirtämä kuva tai enemmän tai vähemmän kömpelö runo. Tiedän sen siitä, että löysin jokin aika sitten yhden, kansakoulun ensimmäisellä tai toisella luokalla tekemäni kortin.

Sittemmin äitienpäiväkin on kaupallistunut. Lehdet pursuavat mainoksia, jotka kertovat, mistä äiti varmasti pitäisi. Äitienpäivälounaiden menut ovat monipuolisia ja houkuttelevia.

Äitiys lienee kuitenkin pysynyt samanlaisena läpi vuosisadan. Äiti on äiti hamaan loppuun asti. Hän kantaa huolta lapsestaan, jota on ensin kantanut yhdeksän kuukautta sisällään. Synnytyskivut ovat unohtuneet saman tien, kun hän on saannut vauvan rinnalleen. Hän on seurannut lapsen kehitystä ja kasvua aikuiseksi ainainen huoli sydämensä pohjalla, iloinnut onnistumisista ja surrut, jos lapsella on mennyt huonommin.

Joskus päälle kaksikymppisenä tein äidilleni lahjaksi laulun, jonka lauloin kasetille. Kasetti lienee kadonnut, mutta laulun ihanteelliset, hieman lapsellisetkin sanat muistan yhä. Se päättyy näin:

”...äitejämme emmekö vois muistaa / joka päivä kautta koko vuoden / äitienpäiviksi näin nekin luoden. / Ja kohta päivä jokainen / oisi päivä kaikkein ihmisten.”

Hyvää äitienpäivää.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy