Toimittaja: Minna Siilasvuo


”Minun täytyy mennä ensin, koska aina takana on toinen mies. Kun suuri mylly pyörii, mä en ehdi seisahtaa.” Näin lauloi lapsuuteni iskelmälaulaja Kristian jo vuonna 1969.
Entä nyt? On kiire. Asiat kasaantuvat. Yllätyksiä sattuu. Kuulostaako tutulta? Nyt kuvittelen, ettei tuolloin, 50 vuotta sitten voitu tietää kiireestä mitään. Olen selvästi väärässä.
Pahimmat työkiireet osuvat usein kesälle, sillä kesätapahtumia järjestetään ehdottomasti joka niemessä, notkossa ja saarelmassa. Joskus kiireet saattavat osua myös talveksi. Selitys saattaa löytyä siitä, että useimmat haluavat hiihtää lumen aikana…
Oikeasti kiire taitaa kuitenkin johtua enimmäkseen ihan muusta kuin harmittavista yhteensattumista. Röyhkeät aikavarkaat nimittäin vaanivat joka puolella.
Televisio, joka oli vuonna 1969 melko marginaalinen aikavaras, on taas siirtynyt tai siirtymässä marginaaliin. En ole itsekään avannut televisiota kertaakaan tämän vuoden puolella, ja eletään sentään jo maaliskuuta. Ensin oli liian kylmä katsoa telkkaria, sitten vain unohdin koko jutun.
Pahempi uhka ajankäytölle on internet ja siellä se surullisenkuuluisa sosiaalinen media. Olen kokenut sen niin monta kertaa, etten voi valehdella itselleni. Avaa esimerkiksi Facebook ja tunti on mennyt. Kaksi tuntia. Kolme. Neljä…
Lopputuloksena on paljon porua ja vähän villoja. Päänsärky, jumiutuneet hartiat, kirvelevät silmät – eikä yhtään mitään hyödyllistä. Työt tekemättä, ruoka laittamatta, luonnon ihmeet näkemättä.
Tätä miettiessäni en voi olla ihmettelemättä, mistä se kiire muka syntyi silloin 50 vuotta sitten – ja sen jälkeen on kuitenkin keksitty ja otettu käyttöön lukuisia aikaa säästäviä koneita ja laitteita. Someenko me sen säästetyn ajan tosiaan panimme?
Ystäväni kertoi työkaveristaan, joka oli laivalla kokkina. Kun laivan keittiössä oli oikein julmetun kiire ja kaikki säntäilivät kattiloineen eeskahtaalle, hän karjaisi: ”Rauhallisesti, nyt on kiire!”
Silloin keittiön henkilökunta istahti hetkeksi pöytien ääreen tasaamaan hengitystään ja jakamaan tehtävät parhaalla ja järkevimmällä mahdollisella tavalla. Sen jälkeen jokainen tiesi, mitä tehdä ja hoiti hommansa nopeasti ja tehokkaasti. Ilman juoksuaskelia ja törmäyksiä.
Näin muuten tein juuri itsekin ja homma toimi. Solekko tehä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy