Toimittaja: Kari Kaulanen

Muistan varmaan ikäni itsenäisyyspäivän jälkeisen yön vuonna 1987. Sakea lumisade väritti ajoamme yli sadan kilometrin päähän Pellon terveyskeskukseen, missä poikamme syntyi hieman ennen puoltapäivää.

Muita synnyttäjiä ei silloin ollut, joten saimme kaiken huomion ja hoidon. Se on edelleen muistoissani elämäni onnellisin päivä.

Itse olen syntynyt Kolarin sairaalassa, kuten useimmat ikätoverini. Tosin siihen aikaan monet syntyivät vielä kotona. Heistäkin valtaosa selvisi elämään ja useimmat elävät edelleen.

Pellossa synnytykset loppuivat vuonna 1989. Sen jälkeen uudet pellolaiset ovat tulleet maailmaan pääasiassa Rovaniemellä, minne on suunnilleen sama matka kuin meiltä oli Pelloon, eli reilun tunnin ajo.

Ylitorniolaisista taas valtaosa on jo 1950-luvulta lähtien syntynyt Torniossa ja myöhemmin Kemissä, jonne on vajaat 100 kilometriä.

Mainitut etäisyydet ovat pieniä, kun vertaa niitä enontekiöläisten tai utsjokisten synnyttäjien matkoihin. Esimerkiksi Kilpisjärveltä Rovaniemelle on noin 430 kilometriä, Utsjoelta vielä enemmän. Silti molemmissa syntyy edelleen lapsia. Ei tietenkään niin paljon kuin esimerkiksi 50 vuotta sitten, mutta suuntahan on sama koko maassa.

Siksi tuntuu hieman hassulta kemiläisten ja torniolaisten huoli matkan pitenemisestä, jos synnytykset siirtyisivät Rovaniemelle. Kuitenkin he joutuisivat vain samaan asemaan muiden lappilaisten kanssa lukuun ottamatta maakunnan pohjoisen osan asukkaita.

Länsi-Pohjan Keskussairaalan synnytysosastolleen saama jatkoaika on kuitenkin erinomainen asia. Aikaa on tosin vain reilut kaksi vuotta, joten taistelua ei voine hetkeksikään keskeyttää.

Osa taistelua on lasten hankkiminen. Laskevat synnytysluvut eivät takuulla ole omiaan varmistamaan palvelun jatkumista, joskin tuhannen synnytyksen raja tuntuu tosiaankin hatusta vedetyltä. Jos synnytykselle on laskettavissa kustannus, tuo ”kannattavuusrajakin” olisi voitu ilmaista täsmällisemmin. Esimerkiksi 783 synnytystä vuodessa.

Huolestuttavinta on kuitenkin rovaniemeläisten ja kemiläisten keskinäinen sanasota. Vaikka se meitä sivusta seuraajia joskus huvittaakin, se ei lupaa hyvää Lapille mahdollisen sote- ja maakuntauudistuksen pyörteissä.

Siis jäitä hattuun ja lapsia hankkimaan niin, että molemmille riittää.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy