Toimittaja: Kari Kaulanen

”Katsokaa taivaan lintuja, eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon...” Tuo monesta yhteydestä tuttu raamatunlause pyöri monta kertaa päässäni, kun olin poikani kanssa reilun viikon ajan tyhjentämässä omakotitaloa.

Pidimme muutaman päivän myös kirpputoria, ja osa tavaroista löysi uuden kodin sitä kautta. Osa jatkoi matkaa isommalle kirppikselle. Niistäkin, eli tavarasta yleensä, on ylitarjontaa eli jos haluaa jotain myydä, hinnan on oltava lähes olematon.

Suurin osa tavaroista oli ollut kellarin varastoissa yli kymmenen vuotta. On selvää, että niihin liittyi monenlaisia muistoja sitä aiemmilta vuosilta. Niiden pariin ei kuitenkaan auttanut pysähtyä. Oli kovetettava luontonsa ja unohdettava tunteilu.

Pihalla seisova roskalava täyttyi hitaasti mutta varmasti. Osa jäi välivarastoon odottamaan loppukesää.

Jotkut asiat tekivät kuitenkin kipeää. Olen näillä palstoilla joskus ennakoinut sitä, että lähitulevaisuudessa nähdään kirjarovioita. Vielä en ryhtynyt kirjoja polttamaan, mutta roskalavalle joutui muun muassa kymmenosainen tietosanakirjasarja ja monta muuta arvokasta teosta. Osan vein myös paperinkeräykseen revittyäni ensin kannet irti. Valitettavasti minulla ei ollut aikaa tehdä niin kaikille kirjoille.

Äkäslompolon kunnallinen ja yksityinen päiväkoti ottivat onneksi ilolla vastaan lasten- ja sarjakuvakirjat, ja myös Turtolan ryhmis tulee saamaan oman osansa.

Kirjojen hävittäminen oli ikävää ja ristiriitaista siksikin, että olen juuri itsekin kirjoittanut kirjan. Päätyykö sekin lopulta roskalavalle tai poltettavaksi?

Mitä järkeä siinä on, että meidän kaikkien nurkat ovat pullollaan tavaraa? Kuinka paljon siitä loppujen lopuksi on tarpeellista? Onko sillä meidän jälkeemme muuta merkitystä kuin jälkeläisille aiheutettu päänvaiva?

Silti hankimme lisää tavaraa, joka on muka tarpeellista, jopa välttämätöntä. Joskus jopa lohduksemme, kun ostaminen on niin helppoa ja mukavaa.

Talo, jota tyhjensimme, sijaitsee lapsuuskotini pihapiirissä. Sitä silmäillessäni muistin isääni, jonka kädenjälkeä lähes koko pihapiiri edelleen on. Isäkin keräili kaikenlaista, mutta yleensä hän keksi sille myös käyttöä.

Nykyisen tavaranpaljouden keskellä se ei ole mahdollista.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy