Toimittaja: Minna Siilasvuo

Tunnen paljon ihmisiä, joilla on vahva mielipide ilmastonmuutoksesta. Toisinaan törmään jopa sellaisiin tyyppeihin, jotka uskovat lujasti, että ilmastonmuutospuheilla halutaan vain lietsoa paniikkia. Tosin minulle ei ole vielä selvinnyt, mitä sillä paniikilla aiotaan tehdä.

Kovaäänisistä tietäjistä ja mielipidevaikuttajista huolimatta ilmastonmuutos ei ole mielipidekysymys sen paremmin kuin uskonasiakaan. Napajäätiköt sulavat hurjaa vauhtia ja maapallon keskilämpötila nousee.

Ilmastonmuutosta ei voi todistella olemattomaksi sillä perusteella, että tänäänkin oli pakkasta.

Viikonloppuna Glasgow’ssa päättyivät kaksi viikkoa kestäneet ilmastoneuvottelut, joiden tuloksena leivottiin – arvioijasta riippuen – pannukakku tai tulevaisuus.

Tavoite on kova: ilmaston lämpeneminen täytyy saada pysäytetyksi 1,5 celsiusasteeseen. Ennen kokousta ilmoitetuilla tavoitteilla maapallon arvioitiin lämpenevän 2,7 astetta, mutta nyt lämpenemisen uskotaan jäävän kahden asteen tietämiin. Työtä siis riittää.

Samaan aikaan kun maailman maiden ilmastoneuvottelijat tinkaavat tavoitteista, meidän tavallisten pulliaistenkin pitää tehdä jotakin. Pelkkä päättäminen ei nimittäin oikeasti riitä.

Mitä me sitten voimme tehdä? Itse asiassa aika paljon. Voimme säästää sähköä, vähentää ruokahävikkiä ja käyttää tilaisuuden tullen liikkumiseen omaa lihasvoimaamme moottorin sijaan. Tai kimppakyytiä, milloin se on mahdollista. Ihan perusjuttuja, jotka eivät vielä edes käy kipeää.

Ehkä kannattaa vähän säätää omaa kulutusta ennen kuin sattuu. Omatuntoni moittii minua, koska nousen lentokoneeseen ainakin neljä kertaa vuodessa, mutta se on pisara meressä verrattuna siihen ilmastorikokseen, minkä teen päivittäin.

Kannettavani ja puhelimeni tarvitsevat sähköä, käyttämäni tietoverkko tuottaa päästöjä tiedonsiirrossa ja palvelimet kuluttavat energiaa aina, kun tietoa etsitään tai siirretään.

Internetin hiilijalanjäljen laskemiseen ei ole olemassa tarkkaa menetelmää, mutta keskivertosivuston hiilijalanjälki vastaa joidenkin arvioiden mukaan keskivertosuomalaisen koko vuoden ruokia.

Kaikki verkossa tuhlattu energia ja tuotetut päästöt eivät valitettavasti ainakaan minun kohdallani ole välttämättömiä, mutta ikävää olisi luopua vaikkapa Facebookista...

Toivottavasti en joudu vaikean valinnan eteen: syödä vai surffailla.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?