Toimittaja: Kari Kaulanen

Touko- kesäkuun vaihde on tärkeä etappi kymmenille tuhansille nuorille. Jotkut saavat käteensä peruskoulusta ensimmäisen kevättodistuksen, toiset viimeisen. Jälkimmäiset ovat valinnan edessä: lähteäkö lukioon, ammattikouluun, yrittääkö päästä suoraan työelämään vaiko jäädä pohtimaan tulevaisuuttaan.

Muistan paremmin kuin eilisen päivän, kuinka 46 vuotta sitten jännitin Pellon lukion juhlasalissa. Räkää lykkäsi kurkkuun niin, että pelkäsin tukehtuvani. Onnistuin kuitenkin hakemaan ylioppilaslakkini ja todistukseni ja kättelemään hikisin sormin ne ojentanutta rehtoria.

Jännityksen lisäksi muistan juhlapäivästä haikeuden, olihan edessä ero koulukavereista, joista osan kanssa olin istunut samassa luokassa kahdeksan lukuvuotta.

Seuraavan talven olin lautapoikana Riemuliiterin rakennustyömaalla ja kesäkuussa oli edessä armeija.

Ovatko nyt koulunsa päättävien elämän eväät paremmat kuin silloin? Kun seuraa lehtiä, tuntuu, että ovat ja eivät.

Maailma on avautunut ja ulkomaille lähteminen on helpompaa kuin minun sukupolveni nuoruudessa. Monet menevätkin jonnekin päin maailmaa opiskelemaan, toiset etsimään itseään.

Kotimaassakin on tarjolla opiskelupaikkoja, mutta aivan kaikki eivät onnistu niihin pääsemään, ainakaan aivan heti.

Helsingin Sanomien yleisönosastossa kymppiluokkalaisia vuosien ajan opettanut opettaja kertoi, että monelta sen ikäiseltä puuttuvat perustaidot. Kymmenjärjestelmää ei osata, nelinumeroisten lukujen lausuminen tuottaa vaikeutta kertotaulusta ja prosenttilaskusta puhumattakaan. Myös sanavarasto on köyhtynyt.

Ainakin viimemainittuun on olemassa selvä syy: lukemisen puute.

Kun meidän nuoruudessamme televisiossa oli yksi kanava, josta tuli ohjelmaa vain illalla, jäi aikaa lukemiseen ja sanavaraston kasvattamiseen. Nyt aikasyöppöjä on niin paljon, että nukkumisajastakin pitää tinkiä, eikä se tietenkään ole hyväksi.

Joka tapauksessa kaikkia koulunsa päättäviä, ylioppilaita ja ammattiin valmistuneita on syytä onnitella lämpimästi.

Vaikka opiskelujen loppuminen on toisaalta haikeaa, edessä on kuitenkin kokonainen elämä. Jokainen löytää siinä paikkansa, tavalla tai toisella. 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy