Toimittaja: Johanna Muotkavaara

Kanat ovat sosiaalisia ja viisaita eläimiä, eikä sanonta tyhmä kuin kana pidä alkuunkaan paikkaansa. Pienen kotikanalan pitäjänä olen saanut tutustua kanojen elämään hyvin läheltä. Kanat elävät tiiviissä yhteisössä, jossa jokaisella kanalla on oma paikkansa, ja jopa orrella nukutaan joka yö samassa järjestyksessä. Lauman johtajakukko jakaa anteliaasti jopa omat herkkupalansa kanojen kanssa. Yhteisöllisyys on vahvasti läsnä kanojen elämässä.

Erityisen mielenkiintoista oli seurata tipujen kehitystä kanalaumassa, jossa asustaa niin nuoria kuin vanhoja siivekkäitä. Eräänä lämpimänä loppukesän päivänä päätti vanha rouvakana Klaara tehdä muutaman iltatähden, toisin sanoen hautoa munia vanhoilla päivillään. Aikaa kului kolmisen viikkoa, ja kolme tipuahan sieltä putkahtikin maailmaan.

Olin lukenut paljon tipujen hoidosta, ja siitä miten niiden yhdistäminen muuhun parveen onnistuisi ilman suurta draamaa. Suomalaisen maatiaiskanaemon kasvattamien tipujen kanssa tästä yhtälöstä ei pitäisi tulla suurta ongelmaa, sen verran ystävällistä ja säyseää porukkaa ovat. Untuvikot pääsivätkin heti syntymästään asti osaksi yhteisöä. Klaara opasti tipusia etsimään ruokaa maata kuopsuttelemalla, ja opetti niille muutkin kanan elämään liittyvät tärkeät taidot. Huomasin myös, miten toisetkin kanat ryhtyivät varsin äidillisiksi tipujen seurassa. Yhdessä koko lauma kuoputti omenapuiden alla, antoi pienille tilaa, ja pilkkoipa eräs kanarouva tipuille myös löytämänsä madon. Siinä sitä mentiin peräkanaa, vanhat ja nuoret sulassa sovussa, yhdessä kasvimaalla touhuten. Myös kukko otti muiden kanojen ohella pikku tiput suojelukseensa. Sanontaa suojelevainen kuin kanaemo pitäisikin laajentaa, kun koko lauma kaakatti tipujen puolesta.

Kerron näistä kanojen elämän kiemuroista, koska kävin viime sunnuntaina vanhustenviikon juhlapäivässä. Sivistyslautakunnan puheenjohtaja Ville Impiö puhui Luonto antaa voimaa -teemasta, ja siitä miten luonto voi yhdistää eri sukupolvet. Hän heitti ilmoille ajatuksen kunnan nurmialueille perustettavista yhteisistä puutarhoista, joita voisivat hoitaa yhdessä nuoret ja vanhat. Päiväkotilaiset ja senioritalojen asukkaat saisivat yhteistä tekemistä, kuten tiput ja vanhat kanat, ja oppisivat toinen toisiltaan. Monelta saattaa puuttua elämästään mummi tai pappa, ja vanhukset voisivat opettaa elämänkokemuksensa avulla tärkeitä tietoja ja taitoja nykyajan lapsille. Kanoilla tämä yhteisöllisyys tapahtuu kuin itsestään. Voisimme ottaa tästä taidosta oppia sulkaisilta ystäviltämme.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?