Toimittaja: Minna Siilasvuo

Kuntapolitiikassa eletään mielenkiintoisia aikoja sekä Ylitorniolla että Pellossa. Hallitus- ja muiden paikkojen jakaminen on saanut kylmän puhurin pyyhkäisemään yli yhteistyön nimiin vannovien valtuutettujen.

Ajatus soveltuvin osin tehtävästä yhteistyöstä naurattaisi, ellei se melkein itkettäisi. Muiden tulee tehdä yhteistyötä, mutta minä teen niin kuin itselleni parhaiten sopii. Se näyttäisi olevan juuri nyt vallalla oleva ajatustapa.

Mielen pohjalla vilahtaa välillä mieleenmuistumia George Orwellin Eläinten vallankumouksesta, jossa maatilalla vallan kaapanneiden karjujen laittamaton tunnuslause kuuluu: ”Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.”

Ja kuinka ollakaan: tornionlaaksolaiset valtuutetut ovat huolissaan moraalisesta oikeudenmukaisuudesta – siihen saakka, kunnes katse kohdistuu heihin itseensä. Silloin moraalilla ei ole niin väliä. Sanoja voi väännellä mihin asentoon milloinkin tahtoo, jos on ”pienen ihmisen”, äänestäjän tai kuntalaisen puolella.

Ylitorniolla pohditaan, mikä on äänestäjän oikeusturva, kun vastavalittu valtuutettu loikkaa ensimmäisen valtuuston kokouksen ensimmäisten kymmenen minuutin aikana toisen ryhmittymän riveihin. Vanha heitto ”kepu pettää aina” sai kertarytinällä uutta sisältöä.

Pellossa mietinnän aiheena on se, onko moraalisesti oikein, että valtuutetut päättävät oman työpaikkansa asioista sen sijaan, että tyytyisivät tuomaan muille valtuutetuille tietoa niistä. Silloin voi ajaa kätevästi omaa ja työtovereittensa etua sen sijaan, että ajattelisi kokonaisuutta ja kuntalaisten parasta.

Molemmissa tapauksissa kuntalaisten paras on tietysti veteen piirretty viiva. Edes vaaleilla valituilla valtuutetuilla ei useinkaan ole ennustamisen lahjaa, niin suotavaa kuin se olisikin. Asiat voivat mennä niin tai ne voivat mennä näin, mutta se selviää vasta liian myöhään.

Minullakaan ei ole ennustamisen lahjaa, mutta jos moraalisesti epäilyttävistä ratkaisuista solahdetaan jossakin vaiheessa suoranaisiin laittomuuksiin, meille käy hullusti.

Soisin, että soveltuvin osin moraaliset valtuutetut katsoisivat peiliin oikein ajan kanssa ja päättäisivät pitää mielessä kuntalaisten edun. Myös silloin, kun se on ristiriidassa oman edun kanssa. Kittilä on vielä muistissa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?