Toimittaja: Minna Siilasvuo

Olen viime päivinä ilahduttanut itseäni maailman synkkien tapahtumien keskellä lukemalla alankomaalaisen Rutger Bregmanin kirjaa Hyvän historia. Sen lopussa on sivukaupalla lähdeviitteitä, kuten kunnon historiateoksessa kuuluukin.

Tartuin siihen hieman epäröiden, sillä se lupasi jo kannessaan esittää ihmiskunnan uudessa valossa. Luin sitä kuitenkin uutterasti ja kas: löysin runsaasti vahvistusta omalle – toisinaan pahastikin horjuvalle – uskolleni ihmisiin.

Minua pidetään kai aika yleisesti haihattelijana ja taivaanrannanmaalarina. Otan nämä arvonimet kiitollisena vastaan, sillä ajattelen ihan tosissani, että ihmiset ovat ylipäätään aika kivoja.

Niitä, jotka eivät ole niin kivoja, yhdistää yleensä yksi asia: heillä on korvat kiinni ja suu auki. Toisten ajatuksia ei edes haluta kuunnella, saati sitten ymmärtää.

Uskon lujasti siihen, että jos jaksaa kuunnella kunnolla toisen ihmisen aivoituksia, maailma muuttuu parempaan suuntaan.

Usein sopu on vain kädenojennuksen päässä. Se edellyttää kuitenkin oikeaa kuulemista ja ehkä vähän ajatustyötäkin.

Historia todistaa, että kaikkea tätä on tehty jo vuosisatojen, jopa -tuhansien aikana eri puolilla maailmaa. Kuuntelevia korvia on ollut tarjolla, auttavia käsiä ojennettu ja hätää kärsiviä ihmisiä on autettu tuhansin eri tavoin.

Taisteluja on lopetettu, terroristeja saatu houkuteltua kotiin läheistensä luo, yhteiskunnallisia parannuksia on pystytty viemään läpi yhteisön voimin – kaikki on mahdollista.

Jos se on tehty ennen, se voidaan epäilemättä tehdä nytkin. Tarvitaan vain tahtoa ja rohkeutta.

Bregman toteaa kirjansa lopussa: ”Ole siis realisti. Tule kaapista. Toimi luontosi mukaan ja ilmaise luottamuksesi. Älä häpeä anteliaisuuttasi ja tee hyvää kirkkaassa päivänvalossa.”

Hän muistuttaa, että se, mikä voi tänään vaikuttaa lapsekkaalta, saattaa olla huomenna terveen järjen mukaista.

Ja kyllä, minä pidän itseäni realistina. Olen aina pitänyt, ja toivon sitä samaa varmuutta muillekin. Ihmiset OVAT kivoja, mutta sen uskon säilyttämiseksi kannattaa ehkä vältellä sosiaalista mediaa.

Sekin on nimittäin tunnettu tosiasia, että tyhjät tynnyrit kolisevat eniten, ja somen syövereissä se näkyy ja kuuluu. Siihen orkesteriin ei ole viisasta liittyä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?