Toimittaja: Minna Siilasvuo

Pitkän, kuuman kesän jälkeen ilmassa alkaa olla syksyn tuntua. Liikkeellä ovat varmat syksyn merkit: kurjet ja koululaiset.

Kurjet ovat toistaiseksi läsnä enemmän ääninä kuin silmin nähtävinä parvina. Niiden kokoontumisajot ovat vasta alkamassa, mutta eipä aikaakaan, kun kurkiaurat suunnistavat taivaalla kohti etelää ja talvikotia.

Toistaiseksi lähipelloilta kuuluvat vain kurkien kaihoisat huudot, jotka enteilevät syksyn tuloa.

Koululaiset sen sijaan parveilevat jo näkyvästi. Koulut ovat alkaneet ja ensimmäisen koulupäivän jännitys on muuttumassa vähitellen arkiseksi rutiiniksi – ainakin niiden kohdalla, joille koulunkäynti on jo tuttua touhua.

Pienillä ensiluokkalaisilla jännityksen aiheita saattaa riittää vähän pitempään, eikä huomiokyky ole ehkä liikenteessä aina ihan terävimmillään. Ei varsinkaan silloin, kun liikkeellä on ekaluokkalaisten parvi. On niin paljon puhuttavaa, mietittävää ja huomioitavaa.

Nyt on se aika, jolloin meidän aikuisten täytyy olla liikenteessä aivan erityisen hereillä, löysätä kaasujalkaa ja vähintäänkin malttaa jättää kännykkä rauhaan ajaessa. Elämme vain yhden ainokaisen kerran.

Pienten koululaisten kohdalla sen elämän soisi jatkuvan vielä kymmenien vuosien ajan.

Siitä on jo kauan, kun omat, pienet koululaiseni lähtivät innokkaina ja toiveikkaina vuosikymmeniä jatkuvalle koulupolulle. Tuoreena ovat mielessä erityisesti ne hetket, jolloin lapset tulivat koulusta.

Heidän matkansa oli muuten turvallinen, mutta viimeisenä etappina piti ylittää valtatie 21 päästäkseen kotipihaan – juuri silloin, kun mielessä oli niin paljon jännittäviä asioita, joita koulussa oli tapahtunut ja jotka piti päästä kertomaan äidille.

Jos se oli suinkin mahdollista, menin heitä vastaan tien toiselle puolelle ja ylitimme tien yhdessä. Aina siihen ei tietenkään ollut tilaisuutta.

Heidän kohdallaan kaikki meni hyvin, mutta monella on ollut huonompi onni. Kun käy huonosti, todella huonosti, ei sillä ole juurikaan merkitystä, kuka oli oikeassa ja kuka väärässä.

Menetettyä elämää ei saa enää takaisin syvimmälläkään katumuksella eikä vilpittömimmälläkään anteeksipyynnöllä. Unohdetaan siis kiire ja muut mietteet kun ollaan liikenteessä. Sillä pelastetaan ihmishenkiä.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?