Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Wikipedia määrittelee ihmisen juurettomuuden henkiseksi irrallisuudeksi. Tunnistan määritelmästä osan. Minun on vaikea sanoa, mistä syvimmiltäni olen kotoisin.

Olen laskujeni mukaan asunut kahdellatoista paikkakunnalla. Jos mukaan lasketaan muutot niiden sisällä asunnosta toiseen, lista on huomattavasti pidempi.

Muutaman viikon kuluttua siihen tulee jälleen yksi paikkakunta lisää. Toivon ja uskon sen olevan muuttolistani viimeisen.

Näyttelijä Antti Holmalla on kysymykseen käytännöllinen ja selkeä vastaus. Ihminen on kotoisin sieltä, missä alapään karvat alkoivat kasvaa.

Elämäni aikana tapahtuneet muutot ovat merkinneet uudestaan ja uudestaan oman paikkani etsimistä ihmisten joukossa, koulussa, työelämässä. Ne ovat murentaneet yhteisöllisyyden kokemustani. Repineet ilmaan heiveröisiä juuriani.

Lukuisiin muuttoihini liittynee ylisukupolvista traumaa, joka ilmenee ilmavina juurina. Äitini on Karjalan evakko, jolle kokemus muutoksesta ja epävarmuudesta on kirjoitettu syvälle sieluun. Isäni perhe menetti niin ikään kotinsa rajan taakse Kuusamoon. Lähdöt ovat olleet hänellekin osa eloonjäämistä.

Eritoten pienillä paikkakunnilla elää ihmisiä, jotka kertovat asuneensa aina synnyinkodissaan tai sen läheisyydessä. Moni on löytänyt puolisonsakin kotikulmilta.

Olen kokenut kateutta kotiseutu-uskollisia kohtaan. Heidän mielenmaisemansa, kielensä ja tapansa kumpuavat alueen rehevästä kulttuurista. Nämä ihmiset tietävät, missä heidän ja heidän sukunsa juuret ovat.

Juurettomuus henkisenä irrallisuutena ei ole koko totuus.

Muutos voi parhaimmillaan merkitä itseymmärryksen syvenemistä, kun vaivalla rakennetut tukirakenteet katoavat ympäriltä.

Se voi lisätä yksilön suhteellisuudentajua. Naapurin ”turmiollisuus” onkin vain yksi tapa kokea maailmaa, eikä isoisoisän serkun ilmeisen vääränlaisen huomautuksen tarvitsekaan enää vaikuttaa omaan asennoitumiseen tiettyyn sukuun.

Irtiottojen kautta, lintuperspektiivistä voi olla helpompaa suhteuttaa oma asemansa maailmankaikkeudessa vain pieneksi lenkiksi sukupolvien ketjussa.

Haastan itseni luomaan jälleen juureni. Sen alku on uuden ja vieraan ihmettelyssä. Sitä voi harjoittaa syvästi maajuurinenkin.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?