Toimittaja: Minna Siilasvuo

Vaalit on käyty, tarkistuslaskennat tehty ja tulokset vahvistettu. Nyt myös valtuutetuilla lienee edessään kesätauko, jonka aikana ajatukset järjestellään uuteen kuosiin ja valmistaudutaan siihen paljon puhuttuun ja reilusti luvattuun yhteistyöhön kotikunnan hyväksi.

Haluan uskoa, että pyrkijät ja pääsijät ovat puhuneet lupauksissaan totta. Uuden valtuustokauden käynnistyessä syksyllä Tornionlaakson seutukunta muuttuu vähitellen siksi onnelaksi, miksi se on tarkoitettu.

Kun kaikki valtuutetut ahertavat oman etunsa unohtaen yhteiseksi hyväksi, meillä on pian käsissämme Suomen menestyvin seutukunta, jonne ihmiset muualta Suomesta haluavat kilvan muuttaa.

Toiveajattelua? Ehkä, mutta miksi se ei voisi olla mahdollista?

Luonto tarjoaa meille lahjojaan avokäsin. Meillä on upea Väylä, järvet, vaarat, metsät ja hyvinhoidetut viljelykset. Mustikat, puolukat, vadelmat, hillat ja karpalot puutarhamarjoista puhumattakaan antavat meille loppukesästä vitamiineja talven tarpeisiin.

Jokamiehenoikeuksien turvin saamme kerätä marjoja ja sieniä, vaikka omistaisimme itse vain kukkapurkillisen maata.

Meillä on menestyvää maataloutta, joskin vähenevässä määrin. On poroja, lehmiä, lampaita ja hevosia. Siellä täällä kotkottaa jokunen kanakin.

Matkailijat ja uudet tulijat näkevät usein meitä vakituisia asukkaita paremmin tämän lämpimän ja lempeän jokilaakson mahdollisuudet. Me itse suuntaamme valitettavan usein katseemme kengänkärkiin sen sijaan, että nostaisimme silmämme näkemään kaiken sen hyvän, mikä meitä ympäröi.

Nyt voisi olla hyvä hetki unohtaa iänikuinen piikittely ja aloittaa uusi elämä. Sellainen, josta syntyy yhteisin ponnistuksin Tornionlaakson ihme, vähän samaan tapaan kuin Limingan ihme vuonna 1918.

Suomen kansalaissodassa tapettiin neljässä kuukaudessa 37 000 ihmistä, mutta syntymäkylässäni Limingassa tultiin toisiin aatoksiin. Siellä valkoiset ja punaiset solmivat keskenään hyökkäämättömyyssopimuksen ja jopa piilottivat aseensa yhdessä.

Vain yhdellä valkoisella ja yhdellä punaisella oli tieto siitä, mihin aseet oli kätketty.

Lempeässä Tornionlaaksossa ei ole tiettävästi vielä tapettu ketään, mutta monen sydän on saanut haavan kuntapolitiikan tuoksinassa. Ehkä nyt on jo aika muuttaa suuntaa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?