Toimittaja: Minna Siilasvuo

Maanantain uutisissa kerrotiin SAK:n työolobarometrin ja samoin SAK:n laadullisen tutkimuksen tuloksista. Molemmat paljastavat, että ihmisillä on työssään kiire. Niin kiire, että työn jälki ei tyydytä tekijää.

Sama ongelma vaivaa niin hoiva-, rakennus- kuin monella muullakin alalla. Työtä ei ehdi tehdä oman mittapuunsa mukaan kyllin hyvin. Pahimmassa tapauksessa sen joutuu tekemään tosi huonosti – omasta mielestään.

Silloin kun työn jälki ei tyydytä tekijää itseään, työ alkaa tuntua raskaalta ja kuormittavalta. Se on hyvinkin ymmärrettävää, sillä ammattiylpeys on edelleen monille tärkeä asia työssä.

Kiireen selättämiseen auttavat monet asiat. Pitää oppia asettamaan tehtävät työt tärkeysjärjestykseen, tehdä listoja, muistaa kaikki, lähteä ajoissa ja karsia tehtävien joukosta ne, joiden tekemättä jättäminen ei pudota taivasta niskaan.

Esimerkiksi toimittajan ei auta sanoa kaikkiin toiveisiin ”joo, totta kai”. Haastateltavalle ei ole mukavaa, jos haastattelija vilkuilee kelloaan ja huokailee kiiretaakkansa alla. Leppoisaa tunnelmaa ei oikein synny.

Sisällä juokseminen ei useinkaan edistä mitään asioita, mutta kiireen tuntua se kyllä aiheuttaa. Kohta kaikille on kiire ja tuskainen olo.

Entisessä elämässäni minulla oli kiire vain silloin, kun jollakin eläimellä oli hätä tai kuivat heinät uhkasivat kastua. Kiirettä ei suinkaan riittänyt vuoden jokaiselle päivälle, vaikka työtä oli paljon. Se ei vain kasaantunut niin pahasti läjiin kuin nykyään.

Jos katsotaan vielä kauemmaksi taaksepäin, kiire näyttää lisääntyneen samaan tahtiin aikaa säästävien laitteiden kanssa. On pesukone, mutta ei aikaa pestä pyykkiä. On sähköhella, mutta ei aikaa tehdä ruokaa. On ompelukone, mutta ei aikaa ommella vaatteita.

Tunnustan, että joskus yksinkertaisesti pysähdyn jonnekin, istun autossa ja luen vähän aikaa. Tarvitsen pienen hengähdystauon.

Tunnen ihmisiä, jotka eivät näytä koskaan kiireisiltä, mutta saavat aikaan valtavan paljon asioita. Yritän tavoitella sellaista tilaa itsekin, mutta olen kaukana siitä. Puolet on sentään jo hallussa: en näytä kiireiseltä. Se aikaansaaminen on vielä niin sanotusti vaiheessa.

Hyvässä lykyssä ehdin saavuttaa päämääräni ennen kuin jään eläkkeelle. Se olisi suotavaa, sillä silloin se kiire kuulemma vasta alkaa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?