Toimittaja: Minna Siilasvuo

Nykyaikana elämä ilman sähköä tuntuisi mahdottomuudelta. Sekin on jo nähty, että jos sähkö katkeaa, talot jäähtyvät eikä kauppakaan käy. Meidän kaikkien normaali arki perustuu siihen, että sähköä tulee määrättömästi seinässä olevasta pistokkeesta.

Hajuton ja mauton sähkö kuulostaa mahtavalta idealta, mutta on se paljon muutakin. Sähköntuotanto aiheuttaa monenlaisia ongelmia ja ristiriitatilanteita. Vuosikymmeniä sitten sähköntuotantoon valjastetut kosket kuohuttavat edelleen jokivarsien asukkaiden tunteita. Tuulimyllyjen siivet repivät hajalle kyläyhteisöjä, ehkä perheitäkin, ja ydinvoimalat – ne ne vasta ovat myrkkyä lähes ikuisesti säilyvine jätteineen!

Ilman sähköä emme ehkä silti pärjää. Tai pärjäisimme tietysti jollakin tavalla, jos olisi kerta kaikkiaan pakko, mutta tässä kohdassa se pakko on ihan olennainen sana.

Tiistai-illan uutisissa näytettiin pätkä Japanin suurilta automessuilta, joissa esiteltiin nykyajan kansanautoa, pientä sähköautoa, josta on riisuttu kaikki turhat mukavuudet. Autoon mahtuu neljä ihmistä suunnilleen yhtä väljästi kuin sardiinit purkkiin, eikä sillä pääse satasta lujempaa, mutta sen hinta on vain 4000 euroa.

Yleisö oli autosta innoissaan, enkä ihmettele. Pieni, halpa ja hiljainen kulkuneuvo on kaupungeissa asuville varmasti kuin lottovoitto, varsinkin kun se ei töräyttele peräpäästään pakokaasuja.

Itse en halua edes kuvitella, millaisiin vaikeuksiin ajautuisin, jos joutuisin pesemään perheen pyykit ilman sähköä. Entä miten varsinainen työni hoituisi? Kaiken kukkuraksi syksyn sadon säilöminen aiheuttaisi varmasti lettikaupalla harmaita hiuksia.

Tuossa on vain muutama pikainen mieleenjuolahdus sähköttömyyden aiheuttamista arjen ongelmista, mutta onhan niitä valtavasti. Meillä on keittiössä puuhella ja pirtissä leivinuuni, mutta kesää vasten ei ole hankittuna puita.

Lähes kaikki lehdet luemme sähköisinä, samoin kirjat. Se on meille erinomainen ratkaisu, sillä tekstiä voi suurentaa tarpeen mukaan, mutta on siinä kääntöpuolensa. Samalla kun sähköä tarvitaan lisää, paperia tarvitaan entistä vähemmän.

Joudun ottamaan hieman syytä omalle kontolleni esimerkiksi Veitsiluodon paperitehtaan sulkemisesta, mutta syyllisyyden tunteminen ei auta. Kehityksen rattaat pyörivät, ja joskus ne menevät hallitsemattomaan ja ennakoimattomaan suuntaan.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?