Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Itsemääräämisoikeus on sekä perus- että ihmisoikeus. Sitä määritetään muun muassa omassa perustuslaissamme ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.

Yksi sen elementti on oikeus henkiseen ja fyysiseen vapauteen. Meillä on oikeus valita ja päättää omasta elämästämme. Tämä lienee länsimaisen elämäntavan arvoista merkittävin.

Näiden yksinkertaisten periaatteiden jälkeen astutaan ritisevälle jäälle. Kyseinen lain kirjain asettuu vastavaloon eettisten vastuukysymysten kanssa.

Meillä ja muualla järjestetään mielenosoituksia koronarajoituksia vastaan. Niihin meillä on lailliset oikeutemme, kokoontua yhteen ja ilmaista mielipiteemme.

Mielenilmaukset ovat muuttuneet paikoin väkivaltaisiksi, ja niihin on sekoittunut myös äärioikeistolaista liikehdintää.

Mielenilmauksissa korostetaan yksilön vapautta. Valtio lähinnä vain rajoittaa ja haittaa kansalaisten toimintaa. Yksilön katsotaan olevan vastuussa vain ja ainoastaan itsestään ja itselleen.

Näkemyksessä piilee optinen harha. Se olettaa jokaisen olevan vahvan ja terveen yksilön, joka on täydellisen vapaa tekemään omat valintansa.

Vääristävä linssi uskottelee pöyhkeästi, että vastaamme itse valintojemme seurauksista. Hyvinvointivaltiossa vastuu valintojemme seurauksista kaatuu viime kädessä koko yhteiskunnalle eli yhteiseksi kannettavaksemme. Me maksamme tehohoidon ja särkyneet mielet. Me maksamme koronavelat.

Kysymys yksilön vastuista ja velvollisuuksista kansalaisena, suhteessa toisiin ihmisiin ja ehkäpä valtioonkin jää tunteenpurkauksissa vähemmälle pohdinnalle.

Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE) pandemiaa koskevassa raportissa muistutetaan jokaisen vastuusta muuttaa omia tottumuksia viranomaisten suositusten mukaisesti. Tällöin vältämme eettisesti yhä vaikeampia valintatilanteita aiheuttavia rajoituksia. Niiden, joilla on muita enemmän voimavaroja, tulee kantaa erityistä vastuuta kriisin hoitamisesta.

Suostumalla – vaikka hammastakin purren – arkea rajoittavaan epämukavuuteen suojelemme heikoimpia, ja varmistamme omalta osaltamme yhteisen selviytymisen kriisistä. 

”Olenko veljeni vartija” on kysymys, johon on tällä hetkellä vain yksi oikea vastaus. 

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?