Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Sain viime viikolla puhelinsoiton Etelä-Suomesta. Kirkon työntekijä kertoi olevansa tilanteessa, missä työnteon suurin motiivi on enää säilyttää työpaikkansa – pitämällä mielipiteensä visusti omana tietonaan ja hymyilemällä kauniisti.

Hänen työpaikkansa ilmapiiri on muuttunut muutamassa vuodessa sellaiseksi, että mielipiteen vapaus koskee vain niin kutsuttuja oikeita mielipiteitä. Muiden ilmaisemisessa on vaara, että oma työpiste siirretään siivouskomeroon, tai työnantaja voi löytää syyn jopa irtisanomiselle.

Vanhoillisen, ymmärtämättömän ja rakkaudettoman leima otsallaan hänelle työn ainoa motivoiva tekijä on enää tili-nauha.

Amerikasta meille rantautunut cancel- eli vaientamis- tai poistamiskulttuuri on tuonut mukanaan paljon hyvää, mutta saanut aikaan myös tuhoa.

#Metoo-kampanja nosti päivänvaloon naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan. Se on saattanut vaikutusvaltaisia ja asemansa vuoksi suojeltuja henkilöitä vastuuseen teoistaan ja kutsunut sortavia toimintakulttuureita niiden oikeilla nimillä.

Ilmiö kääntyy vastenmieliseksi pyrkiessään vaientamaan uhrinsa jonkin yksittäisen mielipiteen tai teon vuoksi. Tällaista henkilöä tai hänen organisaatiotaan aletaan sumeilematta ja tunnekuohun vallassa mustamaalata ja boikotoida.

Somearkeologiassa ei poisteta hammasharjalla varovasti maakerroksia, vaan kaivellaan tarkoitushakuisesti uhrattavaksi valitun henkilön kauan sitten sosiaaliseen mediaan lataamia kommentteja. Yleensä nämä ikivanhat postaukset irrotetaan asiayhteydestään, jolloin julkinen teilaus tuntuu oikeutetummalta ja on huomattavasti raflaavampaa.

Tämä hurskastelu tähtää kohteensa julkiseen häpäisyyn, rankaisuun, yhteisöstä erottamiseen ja vaientamiseen. Nykyajan moraalisesti valistuneet fariseukset kiillottavat julkisuuskuvaansa ja asettuvat toisinajattelijoiden yläpuolelle.

Sananvapaus on ollut meille pyhää. Cancel-kulttuurin nurjin puoli on mielipiteen ilmaisun kapeneminen, sekä ilmiön taipumus vaientaa moniäänisyys.

Uhraamalla kepeästi yksittäisiä henkilöitä moraalin alttarille aito muutos ei ole askeltakaan lähempänä.

Toivottavasti Orwell ei nähnyt kirkkaasti vuoteen 2021 vuonna 1949 julkaistussa teoksessaan Vuonna 1984.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?