Toimittaja: Minna Siilasvuo

Tuskin kukaan voi enää kieltää tai edes epäillä, etteikö kunnon digiloikkaa olisi otettu koronapandemian takia – tai ansiosta – vähän joka alalla. Onko se hyvä vai huono asia, riippuu aivan tilanteesta. Toisinaan myös siitä, kuka ja missä mielentilassa asiaa tarkastelee.

Pitkäpiimäiset palaverit ovat siirtyneet verkkoon, ja ne voi halutessaan hoitaa vaikka yöpaitaan pukeutuneena, kunhan muistaa pitää tietokoneen kameran suljettuna. Samalla voi tietysti multitaskata eli juoda kahvia, kutoa sukkaa ja paimentaa lapsia tai koiraa. Silloin on parasta sulkea myös mikrofoni.

Koululaiset opettajineen ovat joutuneet tutustumaan etäkouluun huomattavan paljon lähemmin ja pitempään kuin olisivat halunneet. Kolmiloikat ja muu välituntiliikunta koulun pihalla jäävät etäkoulussa haaveeksi.

Kunnissa ja yrityksissä pohditaan kuumeisesti, miten kokouskäytännöt voidaan hoitaa sähköisesti verkon kautta. Aika hyvin, ilmeisesti. Pellon valtuusto kokoontui tiistaina ensimmäistä kertaa etänä, ja itse kokous onnistui erinomaisesti.

Ongelma tuli esiin vasta siinä, että kokouksen striimaus yleisön nähtäväksi ei onnistunut teknisen vian vuoksi vielä kokouspäivänä, mutta seuraavana aamuna sen pääsi katsomaan. Onneksi.

Aikamoinen ongelma lienee vielä ratkaistavana myös siinä tapauksessa, että kokouksessa tulee tarve järjestää vaali. Tai mistäpä minä tiedän, mutta voisin kuvitella, että salassapito vaatii omat temppunsa ja kommervenkkinsa, joissa riittää selviteltävää ja ratkottavaa vielä pitkäksi aikaa.

Digiloikka herättää useimmissa ristiriitaisia tunteita. Onhan se melkoinen helpotus, ettei tarvitse kaivaa autoa esiin lumikinoksesta jotakin kokousta varten, eikä pyörähtää kiireessä karmaisevaan keliin.

Joskus voi tuntua helpotukselta sekin, ettei tarvitse miettiä, löytyykö talosta ehjiä sukkahousuja. Pikku juttu, mutta olennaisen tärkeä joissakin tilanteissa.

Menetysten puolelle voi laskea ne sosiaaliset tilanteet, joita sosiaalinen media ei voi korvata. Verkon yli jutteleminen ei ole likimainkaan sama asia kuin yhteinen kahvihetki tai kävelyretki ystävän kanssa.

Paikallislehden tekemisessä on myös omat hankaluutensa, kun ihmiset ovat linnoittautuneet koteihinsa eikä mitään tapahtumia järjestetä. Digiloikka ei ole yltänyt vielä läheskään joka niemeen, notkoon ja saarelmaan.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?