Toimittaja: Minna Siilasvuo

Tammikuu ja heinäkuu ovat paikallislehden tekijöille sitä aikaa vuodesta, jolloin samat kysymykset ja moitteet toistuvat täältä ikuisuuteen. Toimistopäivinä kuuntelen, kuinka puhelimet soivat ja soittajille selitetään loputtoman kärsivällisesti, että kyllä, lehti on ohut.

Lehti on ohut, mutta luettavaa on saman verran kuin ennenkin. Vain ilmoitukset puuttuvat. Kyllä niitäkin alkaa taas ilmestyä, mutta juuri nyt on se hetki, jolloin sekä myyjät että ostajat hengähtävät hetken.

Joulusta ei ole vielä toivuttu, ja useimmat ilmoittajat ovat antaneet kaikkensa juuri joulun alla.

Sama toistuu heinäkuussa: silloin riennetään kesälaitumille, eikä kauppa käy oikein mihinkään suuntaan.

Tammikuu ja heinäkuu ovat ilmoitusmyyjämme mukaan täysin kuolleita kuukausia.

Me emme tietenkään hengähdä, sillä kun ilmoitukset puuttuvat, toimittajat ahertavat kuin muurahaiset saadakseen laihan lehden täyteen. Jokainen lukija voi kohentaa lehteä antamalla perinteisen moitteen sijaan juttuvinkin.

Aina juttuvinkit eivät johda toivottuun lopputulokseen, sillä haastateltavat eivät välttämättä ole yhtä innostuneita ajatuksesta kuin vinkin antajat. Villi juttu sinänsä.

Toisinaan ei yrityksistä huolimatta löydy puhelinnumeroa tai muita yhteystietoja. Kyllä me silti yritämme sitkeästi.

Sivuja voi lisätä tai vähentää painoteknisistä syistä neljä kerrallaan, emmekä todellakaan halua ruveta tekemään kahdeksansivuista lehteä, vaikka jutut pitäisi veistellä omasta puupäästä.

Emme myöskään voi kirjoittaa täyteen 12-sivuista lehteä, sillä meidänkin vuorokaudessamme on vain 24 tuntia ja viikossa seitsemän päivää.

Sitä paitsi lehden paksuus on myös taloudellinen kysymys. Elleivät ilmoittajat ole lukijoiden rinnalla tuomassa rahaa kuluihin, lehti laihtuu. Jos tilaajia ja ilmoittajia on runsaasti, lehti lihoo. Niin yksinkertaista se on.

Lihavan lehden painaminen ja jakaminen maksaa tietysti enemmän kuin laihan. Enemmän paperia ja enemmän painoa. Lisäksi kerron nyt myös salaisuuden: meille kaikille lehdessä työskenteleville maksetaan palkkaa!

Tällaisista paloista viikottain ilmestyvä Meän Tornionlaakso koostuu. Toivon teiltä lukijoilta kärsivällisyyttä ja runsaasti juttuvinkkejä. Lihavammat ajat ovat kohta edessä. Näin ainakin haluan uskoa.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?