Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Kulttuurissamme on kohteliasta kysyä, mitä kuuluu. Siihen oikea vastaus on ”ihan hyvää”. Jotta vastaaja ei rikkoisi yhteisesti sovittuja sovinnaissääntöjä pitkällä vuodatuksella omista peräpukamistaan, anopin pahasta silmästä tai kurittomista lapsistaan – jotka ovat selvästikin tulleet vastapuolen sukuun – hän voi hienovaraisesti korostaa yhteiskunnallista asemaansa kiireellään.

Mitä enemmän ihmisen matkamittariin kertyy vuosikymmeniä, sitä hanakammin hän kääntää katseensa menneeseen. Sinne, missä kesät olivat kesiä ja aikaa usein liiankin kanssa.

Teini-iässä ongelmani ei suinkaan ollut kiire. Päin vastoin, aika mateli tahmaisesti eteenpäin. Arkipäivissä oli tuplasti tunteja viikonloppuihin verrattuna. Koulu kesti ikuisuuden, enkä koskaan tulisi saamaan ajokorttiakaan.

Yläasteella sain kirjeenvaihtokaverin Saksasta. Posti kulki omaan tahtiinsa. Koulun jälkeen jännitti, olisiko Cornelia jo vastannut. 

Lukioaikana soittelin puhelinkioskista ensirakkaudelleni Marseilleen. Olin lähettänyt hänelle markan kolikon, johon hän porasi pienen reiän ja laittoi siihen ohuen langan. Sain tuunatun kolikon kirjekuoressa takaisin. Siitä lähtien maailma tuntui olevan rajattomasti auki, ainakin yhteen ranskalaiseen opiskelija-asuntolaan.

Kun kolikolla ”pilkki” tarkasti, puhelimen yksinkertainen maksujärjestelmä meni sekaisin. Puhelut olivat rikollisesti ilmaisia, mutta asuntolassa oli tietty rajattu soittoaika ja sillä useita jakajia. Nuo lyhyet hetket olivat odotukseni täyttymyksiä.

Kiire on elintasonormi. Ystäväni Wikipedia kertoo sen olevan jännitteisen tilan, jolla on suhde aikaan. Nykypäivänä se on synonyymi tehokkuudelle, arvostukselle ja henkilökohtaiselle asemalle. Sen voisi suomentaa myös huonoksi ajankäytön ja työn suunnitteluksi, yksilön taipumukseksi myöhästellä tai kyvyttömyydeksi asettaa asioitaan tärkeysjärjestykseen meillä jokaisella käytettävissä olevalle 24 tunnin aikajanalle.

Tuuli on kääntymässä. Älykellot ja -sormukset toimivat nykyään henkilökohtaisina avustajina ihmisille, joilla on hankaluuksia ajankäyttönsä kanssa. Ne kertovat, milloin pitää mennä nukkumaan tai on turvallista lisätä kierroksia. Ennen niitä nimitettiin äideiksi.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy