Toimittaja: Minna Siilasvuo

Aika kultaa muistot. Lapsi, joka menee kymmenvuotiaana vastahakoisesti kouluun, pitää sitä 50 vuotta myöhemmin mukavana paikkana, josta on jäänyt vain lämpimiä muistoja. Tosin niiden 50 vuoden aikana koulu on ehtinyt näyttäytyä entiselle koululaiselle monena muunakin kuin enemmän tai vähemmän ankaraa puurtamista vaativana opinahjona.

Koulu on kylän itseoikeutettu keskus, joka kokoaa kattonsa alle monenlaiset harrastajat vielä senkin jälkeen, kun varsinainen koulutoiminta on loppunut.

Jumppasalissa jumpataan, joogataan, pelataan ja leikitään. Luokkahuoneissa maalataan, opiskellaan kieliä ja senkin seitsemän sortin käsityötekniikoita kangaspuiden kolkkeessa. Keittiössä opetellaan kokkaamaan uusia herkkuja milloin minkäkinlaisella joukolla. Kokous- ja muille vieraille tarjotaan nisukahvit.

Monimuotoisilla tapahtumilla ja harrastuksilla on yksi yhteinen tekijä: moneen taipuva tila, joka mahdollistaa kylän asukkaiden harrastukset ja yhteiset kokoontumiset. Se rakas ja tärkeä koulu.

Lankojärvellä ja Turtolassa ollaan juuri nyt suurten ratkaisujen edessä. Kyläläisten pitää päättää toukokuun loppuun mennessä, ostetaanko koulu kylän omaksi, vai annetaanko sen lipua vieraisiin käsiin.

Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa, ja tulevaisuuden ennustaminen aivan erityisen vaikeaa. Yksi asia on kuitenkin varma: jos koulu myydään vieraalle, tilaisuus on menetetty. Yhteisiä harrastus- ja kokoontumistiloja saa lähteä hakemaan kuntakeskuksesta – maksua vastaan, totta kai.

Kylän omien tilojen käytöstäkin täytyy maksaa, mutta matkat harrastuspaikalle taittuvat jalkapatikassa, polkupyörällä, potkurilla tai vaikka rollaattorilla. Sekään ei ole huono vaihtoehto, sillä samalla saa kaupan päälle liikuntaa ja raitista ilmaa.

Lankojärvi ja Turtola ovat erilaisia kyliä erilaisine kouluineen. Kummallakin ovat omat vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta molempien kanssa on pärjättävä. Hyvällä suunnittelulla jotkut heikkoudetkin ovat ehkä muutettavissa vahvuuksiksi.

Lankojärvi ja Turtola eivät ole ensimmäiset – joskin viimeiset – Pellon kylät, jotka pohtivat koulunsa kohtaloa. Haasteista voidaan selvitä yhteistyöllä, jos niin halutaan.

Tärkein voimavara tässä(kin) kysymyksessä on tahto.