Toimittaja: Minna Siilasvuo

Nyt on meneillään ihan mahtava sienisyksy! Haperoiden iloisenväriset lakit pilkuttavat metsiä, rouskuja nousee joka puolelta ja tatit ovat jo antaneet melkein kaikkensa. Kehnäsieniä, mustavahakkaita ja muita herkkuja en ole vielä onnistunut löytämään, mutta kohta pistän ison vaihteen päälle.

Oma huushollini pursuilee sieniä. En ole enää kovin hyvä marjastaja, sillä paikallaan seisominen kangistaa minut nopeasti. Sienten poimiminen on sen sijaan aivan toinen juttu: siinä saa ottaa sopivasti askelia, vaikka sieniä olisi paljonkin.

Kuivaan suurimman osan saaliistani pirttiin kannetulla, jo varmaan 30 vuotta palvelleella hyötykasvikuivurilla. Sen hurina on meillä syksyisin niin tuttu ääni, että kun tyttäreni kuuli sen puhelimessa, hän totesi, että nyt tuli koti-ikävä. Hän voi kuulemma tuntea nenässään kuivuvien tattien tuoksun.

Kuivatut sienet säilyvät melkein loputtomasti tiiviisti suljetuissa, puhtaissa ”partaäijä-ämpäreissä” kuluttamatta enää energiaa olemiseensa. Sieltä nappaan pitkin vuotta ruuan jatkeeksi kourallisen tai pari lähinnä erilaisia tatteja tai haperoita.

Teen loppujen lopuksi melko harvoin ruokaa pelkästään sienistä, vaikka käytän niitä paljon. Rouskuilla jatkan yleensä jauhelihaa – puolet ja puolet – ja muilla sienillä täydennän ruuan makua ja ravintoarvoa.

Tässä asiassa kannattaisi ottaa käyttöön järeämmät menetelmät ja syödä muutaman kerran viikossa ihan reilusti sieniruokaa. Siitä syntyisi nimittäin melkoinen säästö ruokalaskussa!

Yle kertoi tiistaina jutussaan, että nelihenkinen perhe säästää vuoden ruokalaskussa 500–1000 euroa syömällä kahdesti viikossa itse kerättyjä sieniä. Eiköhän sillekin rahalle keksisi jotakin käyttöä, jos oikein kovasti miettisi.

Kiinnostus sieniä kohtaan viriää vähitellen myös Tornionlaaksossa, vaikka täällä sienet ovat perinteisesti porojen ruokaa. Kyllä ne maistuvat jo monille ihmisillekin, vaikka toisinaan ennakkoluulo voi ohittaa makuaistin.

Kokeileminen kannattaa, sillä ellei pidä monille tuttujen rouskujen mausta, se ei todellakaan tarkoita, ettei pidä sienistä. Eri sienet ja tatit maistuvat aivan erilaisilta, pitää vain kokeilla.

Sieniin kannattaa siis tutustua muutenkin kuin potkaisemalla. Ne ovat hyvää, terveellistä ja ilmaista ruokaa, joka on melkein kaikkien ulottuvilla.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy