Toimittaja: Kari Kaulanen

JARHOIS – Kymmenet hiihtokengät kopisevat Jar-Ka IF:n urheilutalon lankkulattiaan. Huoneen täyttää puheensorina, jossa voi erottaa niin suomea, ruotsia kuin meänkieltä. Seinällä on kaksi kelloa, toinen tunnin edellä tai toinen saman verran jäljessä, riippuen siitä, kummassa maassa katsoja asuu.

Seinien vierustoilla on pitkiä pöytiä. Yhdellä suunnalla otetaan vastaan ilmoittautumisia, toiselta voi hakea oman numerolappunsa ja kolmannella myydään arpoja.
Ulkona, pienemmässä rakennuksessa on myytävänä kahvia ja teetä sekä mehua, hampurilaisia ja tietenkin perinteisiä kisamakkaroita.

Piha-alueen toisella puolella savuaa ruotsalaismallinen, armeijan käytössä ollut kenttäkeittiö, jossa on kaksi tulipesää. Vain toisessa on tulet.

– Tämmösestä mekki söimä, ko olima lumpuissa, laitteella mehua kuumentava Lars Pantzare kertoo.

Viereisen pallokentän laidalla seisoo Pellon Varikkobussi, jonka kaiuttimien kautta kaikuu Harry Ylisaukko-ojan selkeä ääni, kun hän pitää paikalla olijoita ajan tasalla. Kun Harry vaikenee, alkaa musiikki ja kaiuttimista tulvii milloin Waterloota, milloin Satumaata.

On menossa Meän Hihto -tapahtuma, ruotsalaiselta nimeltään Jägarmarschen.

lue lisää Meän Tornionlaakson sivulta