Toimittaja: Kari Kaulanen

PELLO – Vuoden 1922 pääsiäisen tienoilla Lapissa, ja todennäköisesti koko valtakunnassa, seurattiin jännittyneinä Pelloon laskeutuneen armeijan lentokoneen kohtaloa. Pohjolan Sanomat uutisoi asiasta lyhyesti monena päivänä ja julkaisi pääsiäisen jälkeen koneen tähystäjän haastatteluun pohjautuvan jutun, jossa samalla oikaistiin aiempaa, virheellistä uutisointia.

Lentäjäluutnantti Ghansonin mukaan lentokone lähti Oulusta 2. huhtikuuta kello 11.15. Sen tarkoituksena oli lentää ensin Kemiin ja sieltä Kemijokea seuraten Rovaniemelle. Meren yllä oli aurinkoista, mutta myös sumuista, mikä vaikeutti tähystystä.

Kun lisäksi Iin ja Simon välillä on vain vähän saaria eli maamerkkejä, suunnasta jouduttiin poikkeamaan hieman vasemmalle. Koska pienikin poikkeama kasvaa matkan jatkuessa kymmeniin kilometreihin, kone saapuikin Tornioon. Kello oli silloin 12.12.

Torniosta Pelloon

Ghanson kertoo, että Tornion kohdalla tehtiin uusi reittisuunnitelma ja päätettiin lentää Rovaniemelle Pellon kautta. Sinne oli helppo suunnistaa seuraamalla rajaväylää. Paluumatka olisi sitten tehty Kemijokivartta pitkin.

Kone lensi 1200–1500 metrin korkeudessa. Pelloon saavuttaessa kone alkoi noin kilometrin korkeudessa käydä huonosti. Edessä oli pakkolasku ja sen onnistumiseksi oli tehtävä mutka Ruotsin Pellon yläpuolella.

Vaikka lunta oli paljon, lasku onnistui Suomen puolelle Purasen talon kohdalle. Kello oli silloin 13.05.

Aluksi luultiin, että moottorissa olisi vain pieni vika, ja matka voisi jatkua saman tien kohti Rovaniemeä. Sinne ilmoitettiin – Ruotsin kautta – että kone saapuisi perille noin kello 15.30.

Uudet osat Helsingistä

Kun koneen moottoria tutkittiin tarkemmin, selvisi, että toinen sen magneeteista ei toiminut. Se tarkoitti, että matkan jatkaminen olisi mahdollista vasta, kun saataisiin uusi magneetti. Sellaista ei tietenkään löytynyt Pellosta, vaan se oli tilattava Helsingistä asti.

Tilaaminen ei ollut aivan yksinkertaista. Jälleen apua saatiin Ruotsista, jonka kautta otettiin puhelimella yhteys Rovaniemen suojeluskuntaan ja pyydettiin, että se hoitaisi magneetin tilauksen.

Niitä tilattiin saman tien kaksi. Ne saapuivat Rovaniemelle torstaina 6. huhtikuuta. Sieltä ne tuotiin hevoskyydillä Pelloon. Perillä ne olivat lauantaiaamuna.

Iltapäivällä ne laitettiin paikalleen, ja sunnuntaina oli tarkoitus jatkaa matkaa kohti Rovaniemeä.

Iso tapahtuma

Tieto koneen laskeutumisesta Pelloon oli levinnyt nopeasti ympäri pitäjää. Niinpä väkeä oli alkanut saapua kymmenien kilometrien päästä konetta ihmettelemään. Eikä sitä tyydytty ihmettelemään matkan päästä, vaan pyrittiin mahdollisimman lähelle. Lentäjät yrittivät pitää väkijoukkoa loitolla kehoituksin, jopa uhkailuin, mutta mikään ei auttanut.

Lähtö siirtyi maanantaihin, ja kun koneen piti lähteä, väkeä oli edelleen sankoin joukoin sen molemmilla puolilla. Kehotuksista huolimatta ihmiset eivät suostuneet siirtymään kauemmaksi. Avuksi pyydetyt tullimiehet saivat kuitenkin joten kuten pidetyksi väen aisoissa.

Suuronnettomuus lähellä

Kello kymmenen jälkeen moottori käynnistettiin. Aluksi se yski, mutta alkoi sitten pyöriä täysillä kierroksilla.

Yhtäkkiä potkuri jostain syystä murtui ja sen toisen siiven säpäleet lensivät vasemmalla puolella olevaan väkijoukkoon. Ne haavoittivat kolmea henkilöä, tullivartija Heino Eeroa, talonisäntä Antti Kurttia ja talollinen Eino Eskoa.

Myös potkurin toinen siipi irtosi ja lensi kokonaisena vastakkaisella puolella olleen väkijoukon yli ja pysähtyi parinkymmenen metrin päässä olleen ladon seinään.

Moottori rikkoontui samalla niin pahasti, että sitä ei enää kannattanut edes yrittää korjata.

Hevospelillä etelään

Koska muuta ei ollut tehtävissä, lentokone oli purettava ja kuljetettava lähimmälle rautatieasemalle. Aluksi se suunniteltiin tehtäväksi Ruotsin kautta, ja siihen saatiinkin Ruotsin rajaviranomaisten lupa. Lupa kuitenkin peruttiin ja ilmoitettiin, että se olisi hankittava itseltään kuninkaalta.

Se tie todettiin liian hankalaksi. Loppujen lopuksi koneen osat kuljetettiin neljällä hevosella Karungin rautatieasemalle, missä ne lastattiin Helsinkiin menevään junaan

Lopuksi Ghanson kiittää rajaviskaali Plantingia ja hänen alaisiaan. Ilman heidän apuaan lentäjien asema olisi Ghansonin mukaan ollut todella hankala.

Lähde: digi.kansalliskirjasto.fi, Pohjolan Sanomat 18.4.1922

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy