Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

JYPPYRÄ – Ensikertalaiselle jokavuotinen poronvasojen merkkaaminen on koskettava kokemus. Koparat kopisevat. Emät ja vasat roukuavat eli etsivät huutelemalla toisiaan.

Poroaidasta nousee kuin rummutus. Öinen aurinko ja suolta nouseva usva täydentävät epätodellista tunnelmaa. Käsillä on yksi poromiehen vuoden kohokohdista.

– Tämähän se ratkaisee, kuinka paljon syksyllä on teuraita, poromies Vesa Mäntyranta tuumaa.

Palojärven paliskunnassa näyttäisi tulevan hyvä vasavuosi. Merkkauksen aikana osa vasoista oli vastasyntyneitä.

– Vasominen näyttäisi olevan vähän myöhässä.

Tekniikka apuna

Poromiehillä on käytössään karttaohjelmat, joista he voivat seurata pantaporojen liikkumista.

Ennen poroja kerättiin jalkaisin. Poromiehet kulkivat metsissä ja kuulostelivat vaatimien kellojen kilkatusta. Nykyään poroja liikutetaan aitoja kohti mönkijöiden avulla.

Palojärven paliskunnassa merkkaus oli tarkoitus aloittaa vasta juhannuksen jälkeen, mutta porot olivat koossa jo juhannusviikolla. Tuolloin niiden kerääminen metsistä poroaitoihin oli huomattavasti helpompaa.

– Ohjelmasta näkee, että tutkat alkoivat olla yhdellä alueella, Mäntyranta osoittaa karttaohjelman näyttöä.

Yötyötä

Vasat merkataan öisin. Silloin ilma on viileämpi.

– Kellot kuuluvat yöllä paremmin, ja porot hakeutuvat silloin avoimille alueille.

Metsistä tokka ohjataan noin 300 metriä leveästä aukosta sisään poroverkolla aidatulle alueelle. Aukon molemmilla reunoilla miehet ohjaavat mönkijöilla porot sisään. Sieltä ne ohjataan kaksiosaiseen lautatarhaan, joista pienemmässä, kirnussa, tapahtuu varsinainen merkkaaminen.

Villieläimenä poroa tulee käsitellä rauhallisesti ja aiheuttamatta sille turhaa stressiä.

Lue koko juttu Meän Tornionlaakson sivulta 2.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy