Toimittaja: Pirjo Satta

YLITORNIO – Kansallista veteraanipäivää vietetään sotiemme veteraanien kunniaksi. Ensimmäisen kerran juhlaa vietettiin vuonna 1987 itsenäisen Suomen täytettyä 70 vuotta. Huhtikuun 27. päivä on sama kuin Lapin sodan päättymispäivä vuonna 1945. Sitä pidetään viimeisenä päivänä, jolloin Suomi oli sodassa.

Kolmessa sodassa palveli kaikkiaan noin 600 000 miestä ja 100 000 naista. Toisessa maailmansodassa Suomi taisteli Neuvostoliittoa vastaan kahdesti, ensin yksin talvisodassa (1939–1940) ja sitten Saksan rinnalla jatkosodassa (1941–1944). Kun saksalaisjoukot oli Neuvostoliiton vaatimuksesta karkotettava Suomesta, puhkesi Suomen ja Saksan välille Lapin sota (1944–1945).

Vaikka Suomi säilytti itsenäisyytensä, sotien hinta oli kova. Menehtyneitä oli lähes 100 000, ja yhtä suuri joukko palasi pysyvästi vammautuneena. Fyysisten vammojen ohella moni kantoi syviä psyykkisiä vaurioita. Sotakorvaukset saatiin maksettua, ainoana maana maailmassa. Vuonna 2018 Suomessa elää edelleen noin 14 000 sotiemme veteraania. Heidän keski-ikänsä on jo korkeat 93 vuotta.

On aika muistaa

Ylitorniolla juhlaa vietettiin viime lauantaina laskemalla seppeleet sankarihaudalle. Sen jälkeen juhla jatkui kunnantalolla. Tämän vuoden juhlapuheen pitäjä kenttärovasti evp. Jouni Parviainen korosti, että sotiemme veteraanit olivat valmiina täyttämään esivallan käskyä puolustaa maatamme. Puheessaan hän kiitti heidän ansainneen pysyvän muiston.

– Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö päätti ritarikuntien suurmestarin ominaisuudessa, että vuodesta 2015 alkaen veteraanimitalit annetaan Kansallisena veteraanipäivänä. Tänä vuonna huomionosoituksen saa kaikkiaan 3 109 henkeä. Ylitorniolla on onnistuttu luomaan tapahtuma, jonka rakenne poikkeaa sopivasti itsenäisyyspäivän juhlasta.

– Toimintavapauteen perustuva määrittely korostaa, miksi meidän kaikkien on yhä ponnisteltava rauhan turvaamiseksi niin maassamme kuin maailmalla. Meidän nuorempien velvollisuus on jatkaa veteraanien työtä kohtaamalla haasteet, joista hämmentävin lienee ilmastonmuutos.

Jouni Parviainen oli valinnut puheensa rungoksi 12 erityistä päivämäärää. Hän kertoi puheessaan, että joistakin asioista on aiheen herkkyyden vuoksi vaiettu. Jokainen valittu ajankohta kertoi, miten kauan ja millä tavoin sotiemme vuodet rajoittivat maamme itsenäisyyttä. Merkkipylväät tielle rauhaan hän jaksotti puheessaan tasavallan presidentin mukaan.

Luonamme enää tervaskannot

Jouni Parviainen kertoi puheessaan, että rintamasotilas-, rintama- tai rintamapalvelutunnuksia alettiin jakaa vuonna 1970. Ensimmäisenä Kansallisena veteraanipäivänä vuonna 1987 sotaponnistuksiin osallistuneita oli elossa vielä 320 000 henkeä, puolet heistä miehiä ja puolet naisia. Meidän sotatoimialueestamme johtuen täällä on vain pari sataa miehiä ja kuusisataa naista.

Kymmenen vuoden kuluttua sotiemme arvioidaan olevan elossa alle 200 henkeä. He ovat mitä todennäköisimmin niitä naisia, jotka saivat rintamapalvelutunnuksen esimerkiksi Lapin sodan evakuointitehtävistä. Mukana voi olla yksittäisiä 1930-luvulla syntyneitä miehiä, joiden rintamasotilas- tai rintamatunnus perustuu palvelukseen sotilaspoikana lähettitehtävissä ja ilman asetta.

– Me emme voi ennustaa tulevaisuutta, mutta voimme asettaa tavoitteita. Tuntuisi hyvältä, jos veteraanipäivää yhä vietettäisiin itsenäisessä Suomessa vuonna 2155. Ja että talvi- ja jatkosodan velvollisuudentuntoiset sotilaat ja lotat muistettaisiin yhä silloin samassa kunnioituksen hengessä. Samoin kuin itse voimme muistella 210 vuoden takaista Suomen sotaa ja sen päälliköitä ja sotureita. Tuo sota muistetaan, koska se sittemmin osoittautui kansallisen itsenäisyyteemme ensifanfaariksi.

Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalien saajat olivat Taimi Linnea Heikka, Ellen Annikki Kreivi, Sylvi Esteri Kurtti, Hilda Saara Lukka, Elli Maria Rautio, Mauno Anshelm Rautio, Helge Paulus Vaaraniemi, Taimi Eliina Veteläinen ja Eeva Helena Välimaa.

Veneellä Ruotsiin tanssiaisiin

Kaulinrannassa asuva Elli Maria Rautio oli yksi mitalin saajista. 17-vuotias Elli Maria toimi pikku- ja isona lottana ollessaan evakossa äitinsä vanhassa kodissa Ruotsin Juoksengissa. Tansseissa käytiin Ruotsin puolella. Suomessa ei saanut järjestää silloin huveja.

– Suomen Juoksenki oli sotatoimialue ja meidän piti laittaa ruokaa sotilaille. Ajatella, ei ollut kuin soutaa joki yli. Kun saksalaisia ajattiin pois Lapista, me keräsimme Ruotsin puolelta taloista maidot, kaupoista leivät, juustot ja makkarat ja muut tarpeelliset ja veimme etulinjalle Ratasvaaralle. Luutnantti johti riviä ja lotat seurasi parijonona. Luutnantti sanoi, ettei saa poiketa yhtään laitaan. Siellä saattoi olla miinoja.

– Tämän tunnustuksen saaminen oli minulle suuri kunnia. Olen iloinen, että jaksoin tulla näin mahtavaan juhlaan.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy