Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Marwell Fredrikseniä (edessä) ja Karin Hansenia oli saattamassa matkaan parikymmentä Enbusken suvun jäsentä.

PELLO – Greta Johanna Enbuske (1860–1937) ei voinut arvata, että 139 vuotta oman hiihtomatkansa jälkeen hänen lapsenlapsenlapsensa hiihtävät lähes saman reitin kunnioituksesta esiäitiään kohtaan. Kahden serkuksen retkikunta starttasi pitkälle matkalleen viime maanantaina Pellosta. Edessä on puhutteleva matka tässä ajassa ja menneisyydessä.

– Siskontyttäreni totesi viime kesänä Enbusken sukujuhlassa, että jos Greta on pystynyt hiihtämään sen ajan välineillä Varangerin alueelle, niin täytyy meidänkin siihen pystyä, Marwell Fredriksen (o.s. Ryeng) kertoo.

Kurjuutta ja nälkää pakoon

Olosuhteet Tornionjokilaaksossa 1870-luvun lopulla olivat ankeat. Suurten katovuosien 1866–68 lisäksi epäsuotuisat sääolosuhteet kurittivat asukkaita säännöllisesti. Perheet olivat suuria, eikä ruokaa välttämättä riittänyt kaikille.

Pohjoisen Ruotsin puolella olosuhteet olivat yhtä huonot. Norrbottenin alueelta jopa myytiin lapsia kasvateiksi Pohjois-Norjaan paremman elämän toivossa. Norjan lisäksi jokilaaksosta lähdettiin myös Yhdysvaltoihin. Riskeimmillä ja vahvimmilla työikäisillä nuorilla aikuisilla oli riittävästi rohkeutta lähteä.

Gretan lapsuuden perheessä oli kahdeksan lasta. Talvella 1880 hän ja kaksi siskoaan, Eeva ja Elmine, päättivät hakea parempaa elämää pohjoisesta Norjasta, nykyisen Sør-Varangerin alueelta. He menivät ensiksi Vesisaareen, mutta asettuivat sittemmin asumaan Anni-joelle.

Lue lisää Meän Tornionlaakson sivulta 9.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy