Toimittaja: Minna Siilasvuo


PELLO – Pellossa, entisen Kyllinkeitaan tiloissa (Vuorelantie 5–7) järjestetään tiistaina 26.3. kello 12–15 muistiperheille tarkoitettu maksuton virkistystapahtuma. Tilaisuuden järjestävät yhteistyössä Pellon kunta, Lapin Muistiyhdistys ry ja Länsi-Pohjan Omaishoitajat ry.
Tilaisuuteen toivotaan runsaasti pellolaisia muistiperheitä nauttimaan yhdessäolosta, musiikista ja vertaistuesta, tutustumaan koulutettuihin muistikavereihin ja kuulemaan ajankohtaista muistitietoa.
Paikalla on muistiasiantuntija Annika Väihkönen, omaishoitajien Satu Uusimaa, muistihoitaja Pirjo Mantere, palveluohjaaja Pilvi Niemi ja vapaaehtoisia muistikavereita. Tilaisuuteen voi ilmoittautua 21.2. mennessä Pirjo Mantereelle numeroon 040 767 3482.
Kolme varmaa vierasta
Edellä mainittujen lisäksi tiedossa on jo ainakin kolme varmaa tulijaa. Muistikaveri Leena Konttajärvi, muistisairautta poteva Anna-Liisa Holmala ja hänen puolisonsa Olavi Holmala ovat ilmoittautuneet mukaan. Onneksi, sillä muistisairautta pidetään edelleen hieman nolostuttavana asiana. Aivan turhaan.
– Olen sitä mieltä, että muistisairautta ei tulisi salata. Se on vain yksi sairaus muiden sairauksien joukossa, Anna-Liisa toteaa.
– Muistisairauden salaaminen muilta on omiaan hämmentämään sekä muistisairasta itseään että muita ihmisiä. On kaikille parempi kertoa suoraan, mistä on kyse, jos siitä syntyy keskustelua ihmisten kanssa, Olavi jatkaa.
Anna-Liisa sai aivoinfarktin joulukuussa 2013, ja muistisairaus on sen peruja.
– Se tuli ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Elämän on kaikesta huolimatta jatkuttava, ja niin on käynyt meidänkin kohdallamme, Olavi toteaa.
Liikkeelle Pomon komennossa
Anna-Liisan ja Olavin päivät alkavat aika lailla samaan tapaan. Aamupalan jälkeen luetaan päivän lehti, ja sitten on vuorossa 16-vuotiaan norjanharmaahirvikoira Pomon johtama – joskus jopa vetämä – aamulenkki.
Iltapäivät kuluvat muiden asioiden ja harrastusten parissa oman kiinnostuksen mukaan. Toisinaan Anna-Liisa viettää muutaman vuorokauden mittaisen intervallijakson Kielaksen palvelukodissa.
– Siellä minä olen mummojen ja pappojen kanssa, ja se on tosi mukavaa. Joillakin ei käy ollenkaan vieraita. Silloin tulee herkkä olo, kun näkee sen kaipaavan katseen, kun joku muu saa vieraan, Anna-Liisa kertoo.
Nauravainen ja puhelias Anna-Liisa on Kielaksessa odotettu vieras, joka jaksaa pitää seuraa niillekin, jotka odottavat vierailijoita turhaan.
Muistikaverit seuraksi
Vaikka muistiperheissä moni tuntee yksinäisyyttä ja joskus avuttomuuttakin, muistikavereiden puoleen ei edelleenkään oikein osata kääntyä.
– Omaiset eivät oikein kehtaa tahtoa. Tulee sellaisia mietteitä, että voiko tuollaista seuraa oikein ilmaiseksi pyytääkään, eikä jatkuvasti saata mitenkään vaivata, Olavi tunnustaa.
Leena Konttajärvi tuhahtaa moiselle ajatukselle.
– Ymmärrän kyllä, että on aluksi vaikea ottaa vieras ihminen kyläilemään omaan kotiinsa, mutta jos kemiat eivät toimi, muistikaveria ei tarvitse pyytää uudelleen. Muistisairas itse kysyy, tuletko toiste.
Pellossa on useita koulutettuja muistikavereita, mutta heillä ei ole kysyntää. Sääli, sillä muistikaverin vierailu voisi antaa omaishoitajalle tervetulleen hengähdyshetken, ja muistisairaalle itselleen virkistävää vaihtelua.
– Joskus pitää kertoa valkoisia valheita, että saa muistisairaan esimerkiksi kävelylle. Musiikki ilahduttaa monia ja avaa uudelleen ruohottuneita polkuja aivoissa. Kun pidin Kyllinkeitaalla Muistitupaa, meillä oli koossa ihan mahtava porukka, Leena muistelee.
Muistituvassa virkistettiin muistia, syötiin, laulettiin, tanssittiin – ja pelattiin korttia. Se oli monelle mieleen.
– On sääli, että Muistitupa-toiminta lopetettiin. Siinä kunta sai pienellä rahalla todella arvokasta apua muistiperheille, Olavi Holmala harmittelee.
Vertaistukea virkistyspäivästä
Muistiperheiden virkistyspäivältä odotetaan paljon. Ensisijaisesti ehkä kuitenkin sitä, että mahdollisimman moni muistiperhe uskaltautuu liikkeelle ottamaan selvää, mitä tuki- ja virkistystoimia muistiperheille on Pellossa tarjolla.
– Muistikaverit ovat vaitiolovelvollisia, ja lisäksi palvelu on vapaaehtoista ja maksutonta. Jos palvelua osattaisiin käyttää, se helpottaisi kovasti muistiperheiden elämää kotona, Leena Konttajärvi uskoo.
Anna-Liisa Holmala on valmis ottamaan muistikaverin seurakseen ja saman tien sovitaan, että Leena saa hakea Anna-Liisan jonakin päivänä lenkille. Ihan yllättäen. Sitten kävellään Vihreälle Pysäkille kahville ja poristaan tyttöjen juttuja. Olavi touhutkoon omiaan sillä aikaa.
Sen lisäksi kuitenkin virkistäydytään toivottavasti isolla porukalla Kyllinkeitaalla.
– Mie otan pelikortit mukaan. Ellei niitä tarvita, keksin jotakin muuta, Leena lupaa.
Huh huh, luvassa taitaa olla hurjanpuoleinen virkistyspäivä…

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy