Toimittaja: Minna Siilasvuo

PESSALOMPOLO – Huhtikuun ensimmäisenä päivänä alkaa kesä, ainakin Palojärven paliskunnan poromiesten mielestä. Porot siirretään perinteiseen tapaan talviruokintapaikalta kesälaitumille.

Porot eivät kuitenkaan ole heti samaa mieltä, sillä niiden hätisteleminen pois kohti kesää on monen miehen – muutaman aika nuorenkin miehen – työ. Ihmekös tuo, sillä poronkin mielestä on aika mukavaa saada ruoka eteen kannettuna.

– Meillä on ollut tapana viedä porot kesälaitumelle huhtikuun alussa. Yleensä niitä ruokitaan sinne pari, kolme viikkoa, mutta sitten ne kaikkoavat pikku hiljaa vasoma-alueilleen, poromies Raimo Yliniva selvittää.

Kohti kesälaitumia

Sainmaan Martin pihamaalle kerääntynyt tokka miehiä valmistautuu saattelemaan porot talvisilta asuinsijoiltaan Pessalompolon ja Meltosjärven rajamaille.

Mukana ovat Raimo Ylinivan lisäksi hänen 13-vuotias poikansa Hannes, Palojärven paliskunnan poroisäntä Tapio Vuolo, Tero Hiukka, Niklas Yliniva, Tapio Sainmaa, Lohijärven paliskunnan poroisäntä Esa Holster ja ryhmän kuopus, 11-vuotias Lauri Pakisjärvi.

Kun moottorikelkat pärähtävät käyntiin, porot eivät lotkauta korvaansakaan, mutta kun miehet alkavat haukahdella, porot lähtevät liikkeelle toivottuun suuntaan – ja kääntyvät saman tien takaisin.

Lopulta pororaito lähtee miesten huutojen saattelemana liikkeelle sinne minne pitääkin. Poronkellot kalkattavat, koparat lennättävät lunta ja matka jatkuu.

Vasomaan kaivosalueelle

Kun saattue saapuu Istumavuomalle, porot tietävät jo, minne niiden halutaan menevän. Samoille vasoma-alueille, joille ne on viety joka kevät ainakin viimeisten 15 vuoden ajan.

Porot jatkavat matkaansa, mutta ajomiehet pitävät pienen suunnittelutauon.

– 60–70 prosenttia niistä menee vasomaan suunnitellun kaivoksen alueelle. Kaikkiaan kaivosalueella vasoo noin 1500 vaadinta, mutta suurin osa niistä tulee sinne Rovaniemen puolelta, Tapio Vuolo kertoo.

Vasoma-alue on poronhoidon kannalta tärkeintä aluetta, jossa porojen pitää saada olla rauhassa.

– Ylitornion kunnassa on hyvin vähän Natura-alueita, ja tuntuu, että nekin pitää kaivaa. Poronhoito jää koko ajan ahtaampaan rakoon: asutus laajenee, laidunalueet pienenevät ja ilmastonmuutos tekee oman osansa, miehet pohtivat.

Tulevaisuus mietityttää

Poronhoidon tulevaisuus mietityttää. Mukana on edelleen nuoriakin ihmisiä, mutta valtaosalle nuorista ammatti ei näyttäydy erityisen hohdokkaana. Poronhoitajan vuosi on monella tapaa erilainen kuin toimistotyöntekijän vuosi.

Pessalompolon kylässä asuu tätä nykyä kolme perhettä, jotka elävät täysin poronhoidosta. Maataloudelle on käynyt hullummin.

– 1980-luvulla Pessalompolossa oli 11 maatilaa, nyt enää yksi. Porotilat jatkavat edelleen, Raimo Yliniva toteaa.

Pieniä poromääriä on sellaisissakin taloissa, joissa elanto ei tule poroista.

– Poro on monelle tärkeä eläin vaikka se ei tuottaisi mitään. On monia ikämiehiä, joiden mieli ja yleiskunto pysyvät hyvinä poron ansiosta. Aina on lähdettävä hoitamaan eloansa, oli keli kuin keli, Tapio Vuolo tarkentaa.

Sitkeitä sissejä, muuta ei voi sanoa. Kaiken kaikkiaan hatunnoston arvoista väkeä.

Minna Siilasvuo

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?