Toimittaja: Anna-Maria Vainionpää

Luonnon ja ihmisen välillä tulee olla jatkuva tasapaino. Sen minkä ihminen luonnosta ottaa, se hänen on sinne myös annettava.

PELLO – Unto Matinlompolon uusin teos Mettän poika poikkeaa hänen aikaisemmasta tuotannostaan. Teoksessa kirjailija on itse päähenkilö. 

Kirja johdattaa lukijan matkalle kirjailijan omaan mielenmaisemaan, metsiin ja tiettömille kairoille.

Yhteistä aikaisempien teosten kanssa on kirjan hersyvä huumori ja Unton erilaisia kanssakulkijoita ja itseäänkin lämpimästi tarkkaileva sydämen asenne.

Aivan ko ilmestys oli se tumma-asunen olento, joka astu ulos kuusikosta. Se sano, että täälähän on valhmiit tulekki. Soli sen tervehtys.

Täälä mettässä ko aistit herkistyvät ja aavistuksekki tulevat joskus ulos päästä ko notkea vesi. Ja sikäli ko ymmärsin sen olemuksesta, niin oli se jo pitkälä metittymisen tielä.

Isän renki ja oppipoika

Metsä on ollut Unton toinen koti läpi elämän. Ennen kouluikää hän kolusi metsissä ”kaikki kesät”.

– Tein isän renkinä mettätöitä jo alle 14-vuotiaana. 

Metsätöiden ohella isä opetti pojalleen tärkeitä periaatteita ihmisen suhteesta luontoon. Sieltä saa ottaa vain tarvitsemansa, ja ihmisen tulee huomioida luontoon jättämänsä jäljet. Käynnistä ei saa jäädä jälkiä, vaan paikka pitää jättää kuin koskemattomaksi.

Tervasjuurakoita on luonnossa rajallinen määrä. Niitä ei saa tuhlata. Tulistelupuita ei tule kaataa aukealta, vaan ne pitää ottaa tiheiköistä. Pikku pannun alle riittävät tulet tupakan mittaisista tikuista, ja nuotion tuhkat pitää lopuksi polkea maahan.

– Kaikkea turhaa puunkaatoa tulee välttää. Tulet saa olla vain sen kokoiset kuin tarvitsee.

Kun tulilla keitettiin kahvit, pannu asetettiin roikkumaan tulien päälle ”vinkkakepistä”. Sen kärki oli usein vuoltu teräväksi.

– Isä opasti, ettei vinkkakeppiä saa koskaan jättää pystyyn nuotiolle. Muuten piru tulee ja keittää siinä kahvit.

Ohjeen perimmäinen tarkoitus lienee ollut, etteivät porot ohi juostessaan lävistäisi itseään lumen alla törröttävään terävään keppiin.

Unton isä opetti, että tosi mies tekee tulet, mihin ja milloin vain. Tämän opin poikakin on sisäistänyt. Ei ole keliä tai paikkaa, etteivätkö tulet syttyisi.

Lue lisää Meän Tornionlaakso sivuilta 6-7

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?