Toimittaja: Minna Siilasvuo

YLITORNIO – Ylitornion kirjaston näyttelytila suorastaan räiskyy värejä ja muotoja. Ne on saanut aikaan Veera Zukova, joka on syntynyt Neuvostoliitossa vuonna 1984, muuttanut kaksivuotiaana Viroon ja kasvanut siellä, kunnes lähti 18-vuotiaana katselemaan maailmaa.

– Kävin Saksassa ja pyörin vähän eri puolilla. Vuonna 2008 muutin Helsinkiin ja asuin siellä viisi vuotta. Sen jälkeen olen asunut Suomussalmella, Kouvolassa, Rovaniemellä, Inarissa, Oulussa – olen muuttanut työn perässä.

Rovaniemellä Veera tutustui elämänkumppaniinsa Mikkoon, jonka kanssa hän muutti opiskelemaan Ouluun.

– Siellä ei saanut mitään rauhaa niin muutimme tänne.

Luopuminen ja
uusi alku

Veera on käynyt lukioaikana taide- ja musiikkikoulua. Suomessa hän opiskeli suunnittelua Kouvolassa, mutta päätti jättää sen harrastukseksi huomattuaan, että pitää koko ajan kilpailla.

– Olimme Rovaniemen lentokentällä turvatarkastajina ja työvuorot saattoivat alkaa vaikka kolmelta yöllä. Silloin luovuin taiteesta. Ajattelin, etten jaksa ja materiaalitkin maksavat. Annoin taiteen olla vähän aikaa.

Maalaustauosta ei kuitenkaan tullut kovin pitkä, sillä Veera ei yksinkertaisesti voi olla maalaamatta.

– Kun menen ulkomaille kahdeksi viikoksi, minun pitää lopuksi ostaa värit ja ruveta maalaamaan! Kolme vuotta sitten ostin ensimmäistä kertaa oikeat taulupohjat ja värit ja uskalsin taas ruveta maalaamaan.

Taulut kiertoon

Opiskellessaan Veera keksi pyytää ihmisiltä roskalavalle meneviä taulunpohjia ja vanhoja tauluja, sillä hän pitää ekologisuutta suuressa arvossa. 

– Sain Oulussa yli sata taulua. Pohjustan ne udelleen ja maalaan päälle. Mitä minä maalaan – en tiedä. Näen vain muotoja ja värejä ja maalaan niitä. Joskus joku työ voi muistuttaa biologisen solun tai kosmoksen osaa, mutta minulla ei ole mitään tarkoitusta maalata mitään tiettyjä juttuja.

Veera Zukova tekee maalauksensa pääasiassa akryyli- ja joskus vesiväreillä. Lopuksi hän piirtää niihin ääriviivat paksulla tussilla ja ruiskuttaa työn päälle lakkaa. Ne eivät tuhoudu, vaikka niiden päälle roiskahtaisi vesipisaroita.

– Yritän pitää usein näyttelyjä. Olin opiskeluaikana kiinnostunut grafiikasta, ja opettajani lähetti minun työni korttimuseoon Pariisiin. Se voitti exlibris-kilpailussa kolmannen sijan ja on esillä museon pysyvässä näyttelyssä.

Lue koko juttu Meän Tornionlaakson sivulta 12.

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy