Toimittaja: Kaisu Niska

YLITORNIO – Ainiovaaran jäähallilla oli tunnelmaa kuin Suomi–Ruotsi-jääkiekko-ottelussa, kun Peräpohjolan Poropojat kohtasi ballhockeyn SM-finaalipelissä kovan vastustajan, Pelikassit Pirkanmaalta. 

Finaaliin päästäkseen joukkue oli kaatanut välierissä HC Kingsin, joka puolestaan kaatoi pronssiottelussa Pallosaukot.

Jo perjantaina pelien tunnelma imaisi katsojat mukaansa, vaikka hallin yleisölehteri ei silloin vielä ollut kuin korkeintaan puolillaan. Suuri osa katsojista taisi seurata pelien etenemistä kotonaan, livestriimauksen kautta.

Jalat hapoilla

Ballhockey on laji, jossa pelaajien kunto joutuu todella koetukselle. Jos jääkiekko lajina on kova ja saa pelaajien jalat hapoille, niin ballhockeyn juoksijoita katsellessa tuntuu, että jääkiekko on ”iisiä”. 

Olkoonkin, että jääkiekossa pelataan kolme 20 minuutin erää ja ballhockeyssa kaksi 15 minuutin erää. Luistimilla pääsee kuitenkin muutamalla potkulla pitkän matkan, ballhockeyssa on koko ajan juostava. Ja kovaa!

Kontaktilajina ballhockey vaikutti ainakin finaaliturnauksessa katsojalle miellyttävämmältä, sillä vastustajan taklaaminen ei näyttänyt olevan päätarkoitus. Tosin tunteet kuumenivat hetkittäin kentälläkin, ja jäähyjä jaettiin kiinnipitämisestä ja huitomisesta, mutta mitään vaarallista ei tapahtunut.

Hurjaa kannustusta

Katsomossa aloitettiin kaikuva ”POORO-POOJAT” huuto sitä rytmittävine taputuksineen heti finaalipelin alettua. Itse asiassa kannustus alkoi heti joukkueiden tultua lämmittelemään kentälle.

Kun Poropojat tekivät ensimmäisen maalinsa ensimmäisen erän viimeisellä minuutilla, hallin katto repesi ja nousi ilmaan. Sitä maalia oli odotettu miltei tuskassa, ja sitä olivat Poropojat koko ensimmäisen erän ajan saalistaneet. Kun se vihdoin tuli, ei hetki olisi voinut olla makeampi, sillä muutaman sekunnin kuluttua tuomari vihelsi erän päättyneeksi.

Toisessa erässä Poropojat jatkoivat maalien tekoa, ja ottelu päättyi Poropoikien juhlintaan lukemin 3–0.

Perjantain tunnelmia

Marja Kenttämaa oli perjantaina seuraamassa pelejä pojanpoikansa, kolmivuotiaan Hermannin kanssa. Myös Hermanni seurasi kentän tapahtumia kiinnostuneena, olihan siellä pelaamassa iskä Hannu Kenttämaa. 

– Olen käynyt ennen katsomassa harjoituspelejä, mutta en kilpailuissa. Tämä on hengästyttävää katsoakin. Tuo vauhti, millä juoksevat koko ajan, Marja kertoo.

Jääkiekko on Marjalle vielä toistaiseksi tutumpi peli, koska molemmat pojat pelaavat sitä, mutta ballhockeyn katsomossa on yhtä paljon tunnelmaa ja myös lämpimämmät olosuhteet, koska lattia ei hohkaa jäätä.

Perjantaina Marja ja Hermanni seurasivat toisen ylitorniolaisen joukkueen, Arjen Sankarien, ottelua Pelikasseja vastaan. Arjen Sankarit taistelivat kunniakkaasti, mutta tappio tuli. Mutta niin kuin seuraavana päivänä todettiin – vastassa olikin ollut peräti hopeajoukkue Pelikassit.

Kaisu Niska

Sivustolla käytetään evästeitä, jotta voimme varmistaa sivuston toiminnan sekä mm. kävijäseurantaan. Hyväksytkö evästeiden käytön?
Lisätietoja OK - sulje ilmoitus En hyväksy